Tampereella taas

Onpa mukava olla kotona! Matkailu avarsi, mutta juuri nyt arvostan kovasti ruokakaupan valikoimaa, Tampereella navigoinnin helppoutta ja muuta tuttua. Todennäköisesti kyllästyn tähän kaikkeen nopeasti, mutta toistaiseksi vain ihastelen.

Ahkera blogitilitykseni loppuu nyt tähän ja avaan uudet sivut vasta kun keksi jotain jännittävää. Kuten otan marsun ja alan päteä sen hoitovinkeillä. Olen tilittänyt kaiken niin perusteellisesti, ettei yhteenvedolle jäänyt tarvetta, mutta teen lyhyen sellaisen kuitenkin. Lähes vuoden Espanja-projekti on nyt takana ja siitä jäi käteen monenmoista.

Ensinnäkin (työ)syke ei päässyt siestalla laskemaan. Espanjalaiset ovat kovia puurtamaan ja yliopistossa puristetaan mehut opiskelijoista. Ja suomalainen etätyöläinen tekee yllättäen liikaa töitä myös Espanjassa. Moinen ahkerointi ei kuulunut suunnitelmiin, mutta sen hedelmistä on onneksi nautittukin. Ecuadorin pitkä loma onnistui Soinin saldovapailla ja espanjan kielestä oli paljon iloa sekä arjessa että lomalla. Ja mulla on nyt fysiikan työt tehtyinä. Äskeisellä biokemian luennolla tuntui kovin kotoisalta, joskin molekyylien nimiin oli lisätty oudot i-kirjaimet.

Toisekseen saimme selville, että asioita tehdään toisinkin kuin meillä Tampereella ja joskus harvoin jopa paremmin. Suomessa on tuntunut hassulta olla tervehtimättä kaikkia vastaantulijoita ja asiakaspalvelutilanteissa sinuttelua saa sovitella suuhunsa. Ehkä suurin plussa sekä Espanjassa että Ecuadorissa verrattuna Suomeen oli ihmisten suhtautuminen toisiinsa. Avoimuus, ystävällisyys ja sosiaalisuus tuntuivat mukavilta. Samoin joustaminen monessa kohtaa. Ecuadorissa esimerkiksi bussiin pääsi ihan mistä vaan, ovet olivat kirjaimellisesti avoinna.

Suomi taas voittaisi sekä Espanjan että erityisesti Ecuadorin tietokilpailussa. Suomessa tapaa mukavan usein ammattitaitoista väkeä, joka uskaltaa soveltaa ja tehdä päätöksi esim. omassa työssään. Espanjassa takkuilimme terveydenhuollon paskantärkeilijöiden kanssa niin, ettemme lopulta saaneet hoidettua kesän matkaterveysasioita edes rahalla. Ecuadorissa ei niinkään tärkeilty vaan oltiin ihan rehellisen tietämättömiä. Hyvinvointiyhteiskunta ja suomalainen koulutus tuntuvat nyt entistä tärkeämmiltä. Nurkkakuntainen ajatus siitä, että on lottovoitto syntyä Suomeen, ei tunnu Ecuadorin jälkeen ihan vieraalta. Olisi vähän toista rakennella elämäänsä entisessä siirtomaassa, josta ulkomaiset yritykset pumppaavat luonnonvaroja muualle jalostettaviksi.

Tämä kokemus kasvatti entisestään kiinnostustani kansainväliseen meininkiin ja avasi myös ovia kielimielessä Atlantin taa. Mutta otti se vähän voimillekin. Seuraavaksi suunnitelmissa on huilaamista ja mökkiytymistä täällä harmaan turvallisessa pohjolassa. Kiva kun olet lueskellut tarinaani!