Edellisesta blogiraportista on vierahtanyt tovi, joka oli kiireinen ja kivulias. Maha ja paa olivat kipeat ja kiire oli lahinna vessaan. Onnistuimme molemmat saamaan Madridin viime metreilla arhakan ruokamyrkytyksen, joka laittoin viimeisten viikkojen puuhastelut tarkeysjarjestykseen. Keltakuumerokotukset jaivat ottamatta ja monet suunnitellut puuhat tekematta, mutta onneksi kuntouduimme viimeiseksi viikonlopuksi. Mina vietin sen siskoni kanssa biitsilla ja Soini aitinsa ja siskonsa kanssa Madridissa. Kaikkien lomat onnistuivat hyvin, mita nyt vieraiden kotimatkaa mutkistivat heille pakkaamamme "reput". Irene voitti arvonnassa polkupyoran! ja talvikengat, Eckulle ja Sirkka-Liisalle jai sekalaista elektroniikkaa ehka 40 kilon verran. Kiitos viela laukunkantajille!
Kummasti sita roinaa riitti viela omiinkin reppuihimme ja viime perjantaina suuntasimme Madridin lentokentalle 4 toinen toistaan isomman ja epamaaraisemman myssykan kanssa. Sittemmin myssykoita ei olekaan nakynyt. Lensimme monimutkaista reittia ja juoksimme joka valissa myohastyneelta lennolta seuraavalle portille. Yhdelle lennolle meidat angettiin bisnesluokkaakin. Laukut eivat olleet yhta ripeita - soitin juuri Quiton lentokentalle ja yksi neljasta kassista on kuulemma saapunut. En ole varma toivonko eniten vaatteita, laakerasvoja vai salmiakkia.
Me paasimme joka tapauksessa hyvin perille ja meita on lellitty taalla nyt kaksi paivaa. Asumme ymparisto/vapaaehtoisjarjeston puuhanaisen aidin luona (koska varsinainen jarjestotalo on taynna). Aamiaiseksi tarjotaan tuoreita sampyloita, kotitekoista marmelaadia ja puutomaattimehua. Eilen katselimme kaupunkia ja kavimme illalla ulkona juomassa koktaileja ja katselemassa salsataitureita. Quito on kaunis kaupunki vihreiden kukkuloiden keskella, aurinko paistaa eika mikaan maksa mitaan. Huomenna ehka koittaa arki, kun matkustamme kylaan, jossa tyoskentelemme. Ensimmainen viikko raivataa talven tulvien tuhoja eko"talolla" ja seuraavat kolme viikkoa opetataan englantia huhujen mukaan kehnosti organisoidussa koulussa. Odotamme mielenkiinnolla.
Tanaan jarjestelemme viela asioita, jotka jaivat Madridissa puolitiehen: hankimme kumisaappaat, hyttysmyrkyt, hysteerisen turistin matka-apteekin jne. Huomenna saamme ehka viela keltakuumerokotukset, jotka taitavat kuitenkin olla enempi Ecuadorin suojelemiseksi sairailta matkailijoilta kuin toisin pain.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
Terassiaamupala
Maanisdepressiivinen mieleni on palannut onnelliseen siestatilaan. Kävin säälittävästi ruikuttamassa fysiikan proffalta tenttitulokset tenttiä seuraavana päivänä, eilen, viikko ennen tulosten julkaisupäivää. Läpi meni ja samalla Hervannan insinöörifysiikka 1, 2 ja pahamaineiset fysiikan työt. Ihanaa! Proffa vähän naureskeli paniikilleni, mutta parempi läpäistä nolosti kuin reputtaa coolisti:)
Tänään aloitin päivän ainoalla oikealla tavalla: heräilin kymmeneltä ja kävin terassiaamiaisella. Sitten lueskelin Paulo Coelhon (Alkemistin kirjoittaja) The Flowing River kolumnikokoelmaa ja mietiskelin tämän kaiken hötkäämisen ja panikoinnin tarkoitusta. En keksinyt.
Lounasaikaan aloin taas opiskella, mutta tällä kertaa tenttipänttäystä viisaammalla tavalla. Suoritan osan kemiasta tentin sijaan esseellä ja esitelmällä, mitkä ovat minulle paljon tenttejä parempia oppimismenetelmiä. Voin etsiä tietoa rauhassa, järjestellä sitä paperille moneen kertaan sanakirjan kanssa ja saada aiheesta oikeasti kattavan kuvan.
Ympäristöpolitiikan opinnoissa esseitä kirjoiteltiin paljon ja niillä sai yleensä korvattua tentin. TTY:llä niitä ei ilmeisesti paljoa harrasteta, eikä myöskään täällä. Esitin itse tentin korvausta muilla töillä ja avarakatseinen proffa siihen suostui - koska olen ERASMUS-opiskelija, ja kohdallani voi vähän joustaa. Tuskin suoritustapaa otetaan laajempaan käyttöön sittenkään, kun olen esitellyt nukleiinihapponi ilman painomerkkejä ja muutenkin kieliopissa oikaisten:)
Tänään aloitin päivän ainoalla oikealla tavalla: heräilin kymmeneltä ja kävin terassiaamiaisella. Sitten lueskelin Paulo Coelhon (Alkemistin kirjoittaja) The Flowing River kolumnikokoelmaa ja mietiskelin tämän kaiken hötkäämisen ja panikoinnin tarkoitusta. En keksinyt.
Lounasaikaan aloin taas opiskella, mutta tällä kertaa tenttipänttäystä viisaammalla tavalla. Suoritan osan kemiasta tentin sijaan esseellä ja esitelmällä, mitkä ovat minulle paljon tenttejä parempia oppimismenetelmiä. Voin etsiä tietoa rauhassa, järjestellä sitä paperille moneen kertaan sanakirjan kanssa ja saada aiheesta oikeasti kattavan kuvan.
Ympäristöpolitiikan opinnoissa esseitä kirjoiteltiin paljon ja niillä sai yleensä korvattua tentin. TTY:llä niitä ei ilmeisesti paljoa harrasteta, eikä myöskään täällä. Esitin itse tentin korvausta muilla töillä ja avarakatseinen proffa siihen suostui - koska olen ERASMUS-opiskelija, ja kohdallani voi vähän joustaa. Tuskin suoritustapaa otetaan laajempaan käyttöön sittenkään, kun olen esitellyt nukleiinihapponi ilman painomerkkejä ja muutenkin kieliopissa oikaisten:)
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Tunnelmat fysiikan tentin jälkeen
Olen paniikin ja helpotuksen rajoilla. Aamulla oli fysiikan vika tentti (joka ratkaisee, oliko vuoden 15!! tentistä ja työstä mitään iloa). Nyt se on ohi, eikä mennyt ihan nappiin, mutta toivottavasti kuitenkin läpi. Tarvitsen siitä vain 3/10 ja tuloksia joudun odottaamaan viikon. Jännittää, mutta onneksi en enää voi asialle mitään. Paitsi valmistella pitkän puheen, jolla taivutella proffa päästämään mut läpi vikan tentin pilalle menosta huolimatta.
Syksyllä kun vaihtovuosi oli vasta aluillaan yritin suhtautua kaikkeen vastaan tulevaan kohtalaisen positiivisesti ja avoimesti. Tai näin ainakin muistelen, voi olla että blogia kertaamalla huomaisin valittaneeni jo silloin... No nyt valitan ainakin. Espanja on kohta takana ainakin tältä erää ja voin rauhassa sortua turistin "Suomessa tääkin ois niin paljon paremmin" -virteen. Ajankohtaisena esimerkkinä terveyskeskusasiointi.
Kävin syksyllä terveyskeskuksessa ja ystävällinen vastaanottovirkailija puhui vähän englantia, antoi minulle lääkäriajan ja kehotti tilaamaan Suomesta EU-sairausvakuutuskortin. Tällä käynnillä sain jopa reseptin ihottumavoiteeseen. Voide ei kuitenkaan auttanut ja menin uudestaan terveyskeskukseen, tällä kertaa vakuutuskortin kanssa. Toisella käynnillä tietoni kirjattiin keskuksen rekisteriin, sain omalääkärin, lähetteen ihotautilääkärille ja reseptit tehokkaisiin salvoihin.
Viime viikolla poikkesin taas terveyskeskukseen, tällä kertaa uusimaan reseptiä ja kyselemään rokotuksista. Vastaanotossa ei ollut enää töissä syksyn avuliasta naista vaan uusi rouva, jolta pyysin lääkäriaikaa. Sanoin nimeni ja kerroin että vakuutuskorttini meni varastetun lompakon mukana. Uusi oli matkalla Suomesta Espanjaan. Täti ei löytänyt tietojani ja sanoi, ettei niitä ole järjestelmässä. Vastasin tähän vähän huvittuneena, että kyllä ne siellä ovat ja minulla on omalääkärikin. Täti otti vähän nokkiinsa, ehkä huvittuneisuudestani tai sitten (ulkomaalaisen) röyhkeydestä vaatia palveluja.
Enkä palvelua sitten tullutkaan. Kelasta kysymäni käsin kirjoitettu vakuutuskortin numero ei kelvannut. Täti tiesi kertoa, etten ole ikinä esitellyt terveyskeskuksessa vanhaa korttiakaan ja että luultavasti mitään korttia ei ole ikinä ollutkaan. Lääkäri ei voinut kirjoittaa reseptejä eikä lähetettä ihotautilääkärille. Hän ei myöskään suositellut ihotautilääkärin aikaisemmin määräämää atooppisen ihon salvaa vaan mietoa yleisvoidetta. Kansainvälisiä rokotuksia Villanuevassa ei anneta. Perkele! Mikään ei ärsytä minua niin, kuin omahyväinen asiakaspalvelutyöntekijä, joka nauttii asiakkaan kyykyttämisestä. Suosittelisin tädeille avartavaa matkailua Espanjan tai ainakin Villanuevan rajojen ulkopuolelle... (Missä heitä taatusti kyykytettäisiin samalla mitalla.)
Perjantaina kortti vihdoin kolahti postiluukusta ja tällä viikolla pitäisi taas mennä neuvottelemaan tätien kanssa. Pääsisin tietenkin helpommalla jos menisin yksityiselle lääkäriasemalle kuten tädit suosittelivat. Mutta periaatteet ovat tärkeämpiä kuin mukavuus:) Kaikkitietävän Kelan päätöksellä minulla on oikeus Espanjan terveyskeskus"palveluihin" ja saahan tapellessa mukavasti käytännön kieliharjoittelua.
Syksyllä kun vaihtovuosi oli vasta aluillaan yritin suhtautua kaikkeen vastaan tulevaan kohtalaisen positiivisesti ja avoimesti. Tai näin ainakin muistelen, voi olla että blogia kertaamalla huomaisin valittaneeni jo silloin... No nyt valitan ainakin. Espanja on kohta takana ainakin tältä erää ja voin rauhassa sortua turistin "Suomessa tääkin ois niin paljon paremmin" -virteen. Ajankohtaisena esimerkkinä terveyskeskusasiointi.
Kävin syksyllä terveyskeskuksessa ja ystävällinen vastaanottovirkailija puhui vähän englantia, antoi minulle lääkäriajan ja kehotti tilaamaan Suomesta EU-sairausvakuutuskortin. Tällä käynnillä sain jopa reseptin ihottumavoiteeseen. Voide ei kuitenkaan auttanut ja menin uudestaan terveyskeskukseen, tällä kertaa vakuutuskortin kanssa. Toisella käynnillä tietoni kirjattiin keskuksen rekisteriin, sain omalääkärin, lähetteen ihotautilääkärille ja reseptit tehokkaisiin salvoihin.
Viime viikolla poikkesin taas terveyskeskukseen, tällä kertaa uusimaan reseptiä ja kyselemään rokotuksista. Vastaanotossa ei ollut enää töissä syksyn avuliasta naista vaan uusi rouva, jolta pyysin lääkäriaikaa. Sanoin nimeni ja kerroin että vakuutuskorttini meni varastetun lompakon mukana. Uusi oli matkalla Suomesta Espanjaan. Täti ei löytänyt tietojani ja sanoi, ettei niitä ole järjestelmässä. Vastasin tähän vähän huvittuneena, että kyllä ne siellä ovat ja minulla on omalääkärikin. Täti otti vähän nokkiinsa, ehkä huvittuneisuudestani tai sitten (ulkomaalaisen) röyhkeydestä vaatia palveluja.
Enkä palvelua sitten tullutkaan. Kelasta kysymäni käsin kirjoitettu vakuutuskortin numero ei kelvannut. Täti tiesi kertoa, etten ole ikinä esitellyt terveyskeskuksessa vanhaa korttiakaan ja että luultavasti mitään korttia ei ole ikinä ollutkaan. Lääkäri ei voinut kirjoittaa reseptejä eikä lähetettä ihotautilääkärille. Hän ei myöskään suositellut ihotautilääkärin aikaisemmin määräämää atooppisen ihon salvaa vaan mietoa yleisvoidetta. Kansainvälisiä rokotuksia Villanuevassa ei anneta. Perkele! Mikään ei ärsytä minua niin, kuin omahyväinen asiakaspalvelutyöntekijä, joka nauttii asiakkaan kyykyttämisestä. Suosittelisin tädeille avartavaa matkailua Espanjan tai ainakin Villanuevan rajojen ulkopuolelle... (Missä heitä taatusti kyykytettäisiin samalla mitalla.)
Perjantaina kortti vihdoin kolahti postiluukusta ja tällä viikolla pitäisi taas mennä neuvottelemaan tätien kanssa. Pääsisin tietenkin helpommalla jos menisin yksityiselle lääkäriasemalle kuten tädit suosittelivat. Mutta periaatteet ovat tärkeämpiä kuin mukavuus:) Kaikkitietävän Kelan päätöksellä minulla on oikeus Espanjan terveyskeskus"palveluihin" ja saahan tapellessa mukavasti käytännön kieliharjoittelua.
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
Espanjan tentti
Tein aamulla espanjan kirjalliset ja suulliset tentit. Tyypilliseen tapaani valmistelin suullista tenttiä, joka oli käytännössä esitelmä, paniikissa viime yönä. Samoin kielioppisääntöjä pujottelin päähäni monimutkaisilla ulkoaopettelukuvioilla pitkin viikkoa. Kieltä olen ehkä oppinut, mutta kulttuuria näköjään en. En espanjalaista enkä italialaista.
Ensinnäkin tentti alkoi puolisen tuntia myöhässä, eikä kukaan muistanut netissä ilmoitettuja esitelmäaikatauluja. Esitelmät pidettiin samaan aikaan ja samassa paikassa kuin kirjallinen tentti ja suurin osa opiskelijoista oli italialaisia vaihtareita. Käytännössä opettaja istuskeli keskellä luokkaa ja kuunteli esitelmän pitäjää, joka huuteli välillä tenttiä kirjoittaville kavereilleen. Kirjallisen kokeen tekijät taas vaihtoivat mielipiteitä tenttivastauksista avoimeen tyyliin. En oikein saanut rauhaa kaivella muistisääntöjä päästäni, mutta toisaalta saatoin kopioida vastaukset kätevästi muilta. Eikä sen esitelmänkään kanssa niin tarkkaa ollut. Opettaja ei varmaan kuunnellut puoliakaan, mitä nyt ihasteli eksoottista roska-aihettani.
Tyyliin sopivasti illalla olisi Madridissa bileet espanjan kurssin päätökseksi. En oikein tiedä pitäisikö mennä. Nyhjäämme liikaa kaksin Soinin kanssa täällä kylällä, mutta onko se toisaalta niin huono vaihtoehto. Jatkossa tuskin olen yhteydessä espanjan kurssin porukkaan ja tämänkin illan yhteydenpito voi jäädä vähän kankeaksi. En yleensäkään ole mikään seurapiirikuningatar, mutta tämä porukka saa minut tuntemaan itseni superjäykäksi. Hymyilen heille Mona Lisa -tyyliin ja mietin aina, josko en ymmärtänyt juttua vai ylireagoivatko muut siihen pahan kerran. Ehkä kuitenkin lähden ja otan Sangriaa puolta nopeammin kuin muut. Hyvällä ajoituksella alan tuntea vilkasta läheisyyttä jo ennen Villanuevan viimeisen bussin lähtöä.
Ensinnäkin tentti alkoi puolisen tuntia myöhässä, eikä kukaan muistanut netissä ilmoitettuja esitelmäaikatauluja. Esitelmät pidettiin samaan aikaan ja samassa paikassa kuin kirjallinen tentti ja suurin osa opiskelijoista oli italialaisia vaihtareita. Käytännössä opettaja istuskeli keskellä luokkaa ja kuunteli esitelmän pitäjää, joka huuteli välillä tenttiä kirjoittaville kavereilleen. Kirjallisen kokeen tekijät taas vaihtoivat mielipiteitä tenttivastauksista avoimeen tyyliin. En oikein saanut rauhaa kaivella muistisääntöjä päästäni, mutta toisaalta saatoin kopioida vastaukset kätevästi muilta. Eikä sen esitelmänkään kanssa niin tarkkaa ollut. Opettaja ei varmaan kuunnellut puoliakaan, mitä nyt ihasteli eksoottista roska-aihettani.
Tyyliin sopivasti illalla olisi Madridissa bileet espanjan kurssin päätökseksi. En oikein tiedä pitäisikö mennä. Nyhjäämme liikaa kaksin Soinin kanssa täällä kylällä, mutta onko se toisaalta niin huono vaihtoehto. Jatkossa tuskin olen yhteydessä espanjan kurssin porukkaan ja tämänkin illan yhteydenpito voi jäädä vähän kankeaksi. En yleensäkään ole mikään seurapiirikuningatar, mutta tämä porukka saa minut tuntemaan itseni superjäykäksi. Hymyilen heille Mona Lisa -tyyliin ja mietin aina, josko en ymmärtänyt juttua vai ylireagoivatko muut siihen pahan kerran. Ehkä kuitenkin lähden ja otan Sangriaa puolta nopeammin kuin muut. Hyvällä ajoituksella alan tuntea vilkasta läheisyyttä jo ennen Villanuevan viimeisen bussin lähtöä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
