Viime viikolla tutustuimme vuoristoon kiertamalla Quilotoa-lenkin, joka on reppumatkailijaraamatun - Lonely Planetin - suosittelema ekskursio vuoristoelamaan. Lenkin pituus oli ehka 50 kilometria, mutta sen taittamiseen busseilla ja maitoautolla meni 10 tuntia, eivatka kaikki kulkupelit edenneet joka paiva. Asuimme 3 yota viehattavassa Hostal Mama Hildassa, josta teimme hepparetket pilvimetsaan ja veden tayttamalle tulivuoren kraaterille. Ruokaa tuli poytaan saannollisin valiajoin ja huoneessamme oli takka, joka osoittautui tarpeelliseksi pilvien korkeudella. Maitoautokyydista tuli mieleen (kuvittelemani) Suomi 50 vuotta sitten, aikaan ennen EU:ta, lypsykoneita ja maitolaitureita. Ajelimme lava-autolla portilta toiselle ja lehman omistajat tyhjensivat amparinsa tynnyriin, lehmattomat hakivat siita kannullisen maitoa. LP kehotti valttamaan pastoroimattomia maitotuotteita - epailen josko pastoroituja loytyy koko maasta...
Vuoristoidyllin jalkeen siirryimme turistikaupunki Bañosiin (=kylpyhuone), joka on kuuluisa kuumista lahteistaan ja niiden ymparille rakennetuista kylpyloista. Dippauduimme moiseen kerran, mutta vaaraan aikaan. Lauantai-iltana tunnelma altaassa oli kuin sillipurkissa. Kaupungista loytyy aktiviteettia joka turistin makuun, me olemme kavelleet katsomaan tulivuorta, pyorailleet 60 km (alamakea) "vuorilta viidakkoon" ja harrastaneet "koskenlaskua". Olemme ilmeisesti enemman sporttisia mieleltamme kuin keholtamme, ja sangysta nousu nayttaa huvittavalta mutta tuntuu viiltavalta. Nyt pizzalle! Taalta saa kunnon juustoa. Nim. laski-lankkarit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti