Lomat on pidetty ja nyt on muutaman viikon koulupätkä ennen lukulomaa ja helmikuun tenttejä. Joululomalla ehdin jo kehitellä arkeen paluusta raskaan ja ankean, mutta ei se niin paha ollutkaan. Koulutyöt tuntuvat olevan nyt hyvin aikataulussa, joten kai tenttienkin täytyy mennä vähintään yhtä hyvin (läpi rimaa hipoen) kuin ensimmäisellä vuosineljänneksellä.
Arkea piristää myös mieletön sää. Olen hehkutellut sitä koko syksyn, mutta nyt tuntuu tosi mukavalta kun ilmat ovat alkaneet lämmetä keväiseen tyyliin. Johan täällä olikin 2 kuukauden verran sormikaskelejä. Nyt olen taas pyöräillyt kouluun paljain käsin aurinkolasit päässä ja siestalla on ollut pakko poiketa terassille. Vieläkö Suomessa sataa räntää?;)
Espanjankartoitusprojektimme edistyi viime viikonloppuna San Sebastianilla ja Baskimaalla. Pohjoisen ruokia ei oltu kehuttu turhaan ja bonuksena saimme nauttia San Sebastianin rumpufestareista. Etukäteen kuvittelin näkeväni muutaman hipin jammailemassa ja jonkun paukuttavan kulkueen, mutta paikalliset olivatkin ottaneet homman tosissaan: Kaikki kaupunkilaiset oli rekrytoitu paukuttamaan rumpuja 24 tunniksi. Vanha kaupunki ja hostellimme sen keskellä tärisivät, ja aamulla hostellin omistaja sai koputella ovellemme pitkään, kunnes erotimme epätahtisen naputuksen muusta paukkeesta. Nukuimme pommiin, koska täkäläinen halpiskännyni ei herätä sunnuntaisin! Tai herättää, jos muistaa vaihtaa herätystyylin aamusoitosta kertahälytykseen. Soittotyylejä on vielä yksi enemmänkin, mutta en muista mihin tilanteeseen se sopii. Samsungin insinöörit ovat Nokialaisia kierompia.
Suomalainen opiskelukaverini on meillä nyt kylässä ja hänen vanhat vaihtarikaverinsa olivat oppainamme Baskimaassa. Oli kiva päästä kyläilemään espanjalaisten luo. Kielten kanssa menimme jossain vaiheessa aivan solmuun: Minä ja Soini solkkasimme espanjaa ja englantia, seurueen muut jäsenet ranskaa, espanjaa ja englantia vaihtelevilla taidiolla. Hyvistä yrityksistä huolimatta meille ei ikinä selvinnyt rumpubileiden historia. Nykyään rumpuja paukutetaan kokin hatut päässä ja juhlan juuret ovat Napoleonin ajoissa, jolloin San Sebastianin asukkaat ovat puolustautuneet valloittajaa vastaan ja jotenkin ne rummutkin liittyvät tarinaan. Olisiko niillä kutsuttu väkeä paikalle. Mutta kokin hattu jää täydelliseksi arvoitukseksi.
Olimme matkassa vuokra-autolla ja näimme matkan varrella pikkukaupunkeja, maataloutta ja rannikkoa. Auton vuokraus meni vähän jännittävästi kun olimme ottavinamme autolle täyden vakuutuksen, jossa ei ole omavastuuosuutta ollenkaan. Autoa palauttaessa selvisi, ettei meillä ollut kuin pakollinen vakuutus. Halvaksi tuli, mutta en olisi kyllä uskaltanut ajaa yhteenkään kaupunkiin, jos olisin tiennyt ettei meillä ole kolhintavakuutusta.
keskiviikko 23. tammikuuta 2008
tiistai 8. tammikuuta 2008
Which season comes after the second Christmas?
Chronologically it went like this: Buying Christmas presents, celebrating christmas, picking mushrooms, celebrating old year, celebrating New Year, buying Christmas presents again, celebrating Christmas. And every day wearing sunglasses and waiting for the leafs to fall down some windy day from the young but tough oak in the street nearby the balcony.
It is January and I gladly announce that it is winter, one of the seasons I love most and list easily in the top five. However my head is not distracted by the lack of snow, the constant sunshine easily goes with a higher priority.
Liked too that the Old three kings (Los Reyes Magos) still went on to organize an extra christmas party. I am Happy also to restart with all the daily routines, after all the hazzle.
soini
It is January and I gladly announce that it is winter, one of the seasons I love most and list easily in the top five. However my head is not distracted by the lack of snow, the constant sunshine easily goes with a higher priority.
Liked too that the Old three kings (Los Reyes Magos) still went on to organize an extra christmas party. I am Happy also to restart with all the daily routines, after all the hazzle.
soini
torstai 3. tammikuuta 2008
Joululomalla
Blogi on ollut joulutauolla, kun olen keskittynyt lomanviettoon Soinin veljen perheen kanssa. Loma on mennyt suunnitelmien mukaan, enkä ole vilkaissut koulukirjoja kertaakaan. Joulu oli täällä valkoisempi kuin Suomessa. Lumesta ei ollut tietoakaan, mutta päivät olivat ihanan pitkiä ja aurinkoisia. Vieraillemme loman parasta antia taisikin olla kylämme aurinkoinen pelikenttä. Me Soinin kanssa vastasimme enemmän ja vähemmän sujuvasta suhailusta ympäri Iberian niemimaata.
Vieraat tulivat aaton aattona. Sovimme viettävämme aaton Madridissa ja keskittyvämme sohvalla makuuseen ja syömiseen täkäläiseen tapaan 25.12. Aurinkoinen aatto hurahtikin nopeasti kaupunkia kierrellen ja kotiin lähtö lipsahti vähän myöhäiseksi: pääsimme viimeisellä metrolla bussiasemalle, josta oli viimeinen bussi juuri lähtenyt. Ei auttanut muu kuin siirtyä taksijonoon, missä meitä valistettiin, että kaikki (myös taksikuskit) ovat nyt kotona jouluaterialla ja parin tunnin päästä voi saada taksin. Ensimmäinen taksi tuli kuitenkin yllättävän nopeasti ja minä lähdin saattamaan lapsia ja perheen äitiä kotiin. Soini vietti veljensä kanssa pitkän ja kylmän illan Madridissa, kun töihin palanneet kuskit eivät suostuneet ajamaan peräkyläämme. Lopulta harjoitteleva kuski, jolla ei tainnut olla kartta täysin hallinnassa, toi veljekset kotiin.
Joulupäivänä jatkoimme samaan malliin tarjoamalla kulkukoiralle jouluaterian ja nukkumispaikan kotonamme. Rotan kokoinen, harvakarvainen ja rupinen piski lähti seuraamaan meitä ja jouluhengessä kannoimme likaisen ja takkuisen raukan kylpyyn. Alussa koira ei näyttänyt pääsevät makuulta ylös, sen maha oli turvoksissa ja ennuste näytti muutenkin huonolta. Mietimme myös ihotaudin tarttumista ihmisiin, mutta eihän piskiä voinut jouluna kadullekaan palauttaa. Rottakoira nukkui päivän, söi roskien sijaan nappuloita, joutui manikyyriin ja piristyi kummasti. Aamulla se jolkotti eläinlääkäriin jo melkein koiran näköisenä (ainakin kaukaa katsottuna). Tarina päättyi meidän kannalta onnellisesti, koiran kannalta ei ehkä niinkään. Eläinlääkäri löysi sen kaultasta sirun, jonka perustella saimme Kellyn omistajan yhteystiedot. Omistaja oli kylällä asuva rouva, jonka kotiapulainen haki koiran kotiin, mutta ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta. Kelly oli kuulemma karannut "eilen tai toissapäivänä", vaikka näytti kyllä siltä, että se olisi viettänyt kadulla useampia kuukausia. Jos vielä törmäämme Kellyyn, kutsumme rouvan meille keskustelemaan eläinten pidosta.
Loppulomaksi vuokrasimme amerikkalaistyylisen tila-auton, jolla huristelimme Länsi-Espanjassa ja Portugalissa. Kävimme Salamancassa ihailemassa goottirakennuksia, portugalilaisissa pikkukaupungeissa viettämässä mukavaa elämää pikkurahalla, vuorilla katsomassa lunta ja lopulta rannikolla ihmettelemässä meren voimaa. Lopuksi Soini ajeli yöllä kotiin 600 km umpisumussa veljensä hoitaessa kuskin hereilläpidon. Huh!
Uutta vuotta juhlistettiin käymällä porukalla kampaajalla, missä olikin näkemisen arvoinen sutina. Partureita ja neuvonantajia riitti, käry oli huumaava ja työntekijät yrittivät samalla nauttia työnantajan tarjoamista juhlatarjoituista. Myöhemmin illalla jätimme vieraat vaihtamaan vuotta perheen kesken ja lähdimme kaksin työkaverini vaihtarikaverin vanhempien :) bileisiin. Olikin oikein mielenkiintoista päästä tutustumaan espanjalaisten perinteisiin: tequiloita otettiin 83-v mummon kanssa, kaverimme vanhempien kanssa tanssittiin aamuviiteen ja seuraavana päivänä syötiin jäljelle jääneet 5 kiloa mereneläviä.
Kekkereiden jälkeen minä olen lukenut lahjakirjaa ja pessyt lakanoita Soinin tehdessä töitä. Parhaillaan siskoni on poikaystävänsä kanssa bussissa matkalla meille. Kivaa, loma jatkuu!
Vieraat tulivat aaton aattona. Sovimme viettävämme aaton Madridissa ja keskittyvämme sohvalla makuuseen ja syömiseen täkäläiseen tapaan 25.12. Aurinkoinen aatto hurahtikin nopeasti kaupunkia kierrellen ja kotiin lähtö lipsahti vähän myöhäiseksi: pääsimme viimeisellä metrolla bussiasemalle, josta oli viimeinen bussi juuri lähtenyt. Ei auttanut muu kuin siirtyä taksijonoon, missä meitä valistettiin, että kaikki (myös taksikuskit) ovat nyt kotona jouluaterialla ja parin tunnin päästä voi saada taksin. Ensimmäinen taksi tuli kuitenkin yllättävän nopeasti ja minä lähdin saattamaan lapsia ja perheen äitiä kotiin. Soini vietti veljensä kanssa pitkän ja kylmän illan Madridissa, kun töihin palanneet kuskit eivät suostuneet ajamaan peräkyläämme. Lopulta harjoitteleva kuski, jolla ei tainnut olla kartta täysin hallinnassa, toi veljekset kotiin.
Joulupäivänä jatkoimme samaan malliin tarjoamalla kulkukoiralle jouluaterian ja nukkumispaikan kotonamme. Rotan kokoinen, harvakarvainen ja rupinen piski lähti seuraamaan meitä ja jouluhengessä kannoimme likaisen ja takkuisen raukan kylpyyn. Alussa koira ei näyttänyt pääsevät makuulta ylös, sen maha oli turvoksissa ja ennuste näytti muutenkin huonolta. Mietimme myös ihotaudin tarttumista ihmisiin, mutta eihän piskiä voinut jouluna kadullekaan palauttaa. Rottakoira nukkui päivän, söi roskien sijaan nappuloita, joutui manikyyriin ja piristyi kummasti. Aamulla se jolkotti eläinlääkäriin jo melkein koiran näköisenä (ainakin kaukaa katsottuna). Tarina päättyi meidän kannalta onnellisesti, koiran kannalta ei ehkä niinkään. Eläinlääkäri löysi sen kaultasta sirun, jonka perustella saimme Kellyn omistajan yhteystiedot. Omistaja oli kylällä asuva rouva, jonka kotiapulainen haki koiran kotiin, mutta ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta. Kelly oli kuulemma karannut "eilen tai toissapäivänä", vaikka näytti kyllä siltä, että se olisi viettänyt kadulla useampia kuukausia. Jos vielä törmäämme Kellyyn, kutsumme rouvan meille keskustelemaan eläinten pidosta.
Loppulomaksi vuokrasimme amerikkalaistyylisen tila-auton, jolla huristelimme Länsi-Espanjassa ja Portugalissa. Kävimme Salamancassa ihailemassa goottirakennuksia, portugalilaisissa pikkukaupungeissa viettämässä mukavaa elämää pikkurahalla, vuorilla katsomassa lunta ja lopulta rannikolla ihmettelemässä meren voimaa. Lopuksi Soini ajeli yöllä kotiin 600 km umpisumussa veljensä hoitaessa kuskin hereilläpidon. Huh!
Uutta vuotta juhlistettiin käymällä porukalla kampaajalla, missä olikin näkemisen arvoinen sutina. Partureita ja neuvonantajia riitti, käry oli huumaava ja työntekijät yrittivät samalla nauttia työnantajan tarjoamista juhlatarjoituista. Myöhemmin illalla jätimme vieraat vaihtamaan vuotta perheen kesken ja lähdimme kaksin työkaverini vaihtarikaverin vanhempien :) bileisiin. Olikin oikein mielenkiintoista päästä tutustumaan espanjalaisten perinteisiin: tequiloita otettiin 83-v mummon kanssa, kaverimme vanhempien kanssa tanssittiin aamuviiteen ja seuraavana päivänä syötiin jäljelle jääneet 5 kiloa mereneläviä.
Kekkereiden jälkeen minä olen lukenut lahjakirjaa ja pessyt lakanoita Soinin tehdessä töitä. Parhaillaan siskoni on poikaystävänsä kanssa bussissa matkalla meille. Kivaa, loma jatkuu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
