Soinin isan perhe on meilla kylassa taman viikon ja mukana on myos 10-vuotias Aleksi, joka on innokas kokki. Tai oikeastaan innokas ja energinen ihan kaikessa. Kokkailuinto ilahduttaa tietenkin meita vierailun isantia: eilen nautimme hyvan kala-aterian ja nyt odottelen yliopistolla tekstiviestikutsua latyille.
Mutta jos ei viitsi kokkailla kotona, jaa Villanuevassa helposti nalka. Tama kuulostaa saalittavalta suomessa-kaikki-on-paremmin-virrelta, mutta takalainen ruokakulttuuri on yllattanyt lahinna negatiivisesti. Halvat ravintolat, jotka Suomessa tarjoavat salaatteja ja taytettyja leipia, ovat taalla keskittyneet friteerattuihin "herkkuihin" ja lihatapaksiin. Taytetyt leivat ovat turhankin yksinkertaisia - patongin valissa on kinkkua, juustoa, perunamunakasta tai mustekalarenkaita ilman mitaan hoysteita.
Odotin Espanjalaiselta keittiolta jotain Italian tapaista herkkutarjontaa, mutta petyin, milla on ollut lahinna positiivisia seurauksia. Olemme kokkaileet paljon terveellista kotiruokaa ja syksyn aikana painokayrani kaantyi laskuun ensimmaista kertaa 10 vuoteen. Tiukka olemus tosin kesti vain hetken ja havisi tentteihin lukiessa, kun kannustin itseani tehodietilla: Aamulla aloitin kofeiinilla ja siirryin iltaa kohti viiniin ja rauhoittavaan teehen. Kiintea ravinto koostui terveellisesta kotiruuasta ja vahintaan yhta isoista lautasista jaateloa ja Suomi-karkkeja.
Kulinaristisia huippukokemuksia olemme saaneet lahinna rannikon kalaravintoloissa. Ruoka tuntuu paranevan pohjoista tai Portugalia kohti ja saavuttaa nollatason taalla Villanuevassa:) Tai on taalla oikein hyva Intialainen ja ihan kohtuullinen siideribaari, joka on keskittynyt Pohjois-Espanjan ruokiin.
Todennakoisesti ruokakokemukset olisivat positiivisempia, jos soisin lihaa ja erottaisin kinkkujen makuvivahteet. Parasta kinkkua on kuulemma kaikkialla kasvavien ikivihreiden "pallopuiden" (en siis tieda nimea) hedelmilla ruokittujen possujen pakaroissa. Helmia sioille, sanon mina, ja yritan niella vahaeleisesti lautaselleni satunnaisesti osuvat kinkunpalat.
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
maanantai 25. helmikuuta 2008
Lissabon
Viime viikko oli syys- ja kevätlukukausien välinen lomaviikko, jolle sattui valitettavasti vuoden huonoimmat säät. Surffasimme netin sääennustuksia ja etsimme epätoivoisesti aurinkoista kohtaa Iberian niemimaalta. Päädyimme Lissaboniin, joka osoittautui oikeaksi valinnaksi: Pilvet rakoilivat juuri sen verran, että saimme nenämme poltettua.
Lissabon ei ollut ollenkaan niin pönäkkä kuin monet eurooppalaiset pääkaupungit. Olin aistivinani kauniissa vanhoissa taloissa toimivissa yrityksissä innokkaan ja luovan ilmapiirin. Tulkintaan ei voi kyllä täysin luottaa, sen verran ohi menivät portugalinkieliset tapahtumat. Kävimme jopa paikallisilla dokumenttielokuvafestivaaleilla testaamassa kielitaitoamme, ja yli meni. Portugali näyttää espanjalta, mutta kuulostaa venäjältä. Onneksi tankeroespanjaamme ymmärrettiin hyvin ja lisäksi lissabonilaiset hallitsevat englannin madridilaisia paremmin.
Erityisesti Soini on kehittänyt kielitaiteilusta oudon näytöslajin: Nyt kun osaamme muutakin kuin englantia, ei englantia enää kehtaa puhua. Se vaikuttaa moukkakieleltä, jota käyttävät vain ylimieliset turistit, jotka eivät viitsi opetella vieraita kieliä. Aikaisemmin olen puhunut ylpeänä englantia, joka on minulle vaivalla opeteltu vieras kieli, ja taidan jatkaa samalla linjalla Soinin mulkoilusta huolimatta:) Hauska kielitilanne koettiin lissabonilaisessa hotellissa, jossa näytettiin amerikkalaista presidentinvaalikeskustelua tv:stä. Ohjelmassa esitettiin espanjaksi kysymys espanjan kielen asemasta Yhdysvalloissa. Kumpikin presidenttiehdokkaista tarvitsi tulkin kysymyksestä selviämiseen. Ja me naureskelimme tapahtuneelle omahyväisesti kahdella vieraalla kielellä. Eläköön pieni maa ja nöyrä? asenne!
Nöyrästä asenteesta saan aasinsillan opintoihini. Tänään alkoi kevätlukukausi ja kävin tarkastamassa arvosanat ilmoitustaululta. Kuulun erittäin pieneen vähemmistöön, joka pääsi kaikista syksyn kursseista läpi ja 3 kurssista neljästä sain ryhmän parhaan arvosanan. Kyllä on hyvä ja helpottunut olo! Menestykseni johtuu totta puhuen siitä, että muilla opiskelijoilla on puolta enemmän kursseja kuin mulla. Lisäksi olen ehtinyt hioa opiskelutekniikka n vuotta ja samoin nähdä riittävästi opiskelijabileitä. Tästä itsetuntopilvestä on hyvä jatkaa kevään opintoihin. Yritän keskittyä nyt enemmän kieliopintoihin ja tietenkin auringosta nauttimiseen.
Lissabon ei ollut ollenkaan niin pönäkkä kuin monet eurooppalaiset pääkaupungit. Olin aistivinani kauniissa vanhoissa taloissa toimivissa yrityksissä innokkaan ja luovan ilmapiirin. Tulkintaan ei voi kyllä täysin luottaa, sen verran ohi menivät portugalinkieliset tapahtumat. Kävimme jopa paikallisilla dokumenttielokuvafestivaaleilla testaamassa kielitaitoamme, ja yli meni. Portugali näyttää espanjalta, mutta kuulostaa venäjältä. Onneksi tankeroespanjaamme ymmärrettiin hyvin ja lisäksi lissabonilaiset hallitsevat englannin madridilaisia paremmin.
Erityisesti Soini on kehittänyt kielitaiteilusta oudon näytöslajin: Nyt kun osaamme muutakin kuin englantia, ei englantia enää kehtaa puhua. Se vaikuttaa moukkakieleltä, jota käyttävät vain ylimieliset turistit, jotka eivät viitsi opetella vieraita kieliä. Aikaisemmin olen puhunut ylpeänä englantia, joka on minulle vaivalla opeteltu vieras kieli, ja taidan jatkaa samalla linjalla Soinin mulkoilusta huolimatta:) Hauska kielitilanne koettiin lissabonilaisessa hotellissa, jossa näytettiin amerikkalaista presidentinvaalikeskustelua tv:stä. Ohjelmassa esitettiin espanjaksi kysymys espanjan kielen asemasta Yhdysvalloissa. Kumpikin presidenttiehdokkaista tarvitsi tulkin kysymyksestä selviämiseen. Ja me naureskelimme tapahtuneelle omahyväisesti kahdella vieraalla kielellä. Eläköön pieni maa ja nöyrä? asenne!
Nöyrästä asenteesta saan aasinsillan opintoihini. Tänään alkoi kevätlukukausi ja kävin tarkastamassa arvosanat ilmoitustaululta. Kuulun erittäin pieneen vähemmistöön, joka pääsi kaikista syksyn kursseista läpi ja 3 kurssista neljästä sain ryhmän parhaan arvosanan. Kyllä on hyvä ja helpottunut olo! Menestykseni johtuu totta puhuen siitä, että muilla opiskelijoilla on puolta enemmän kursseja kuin mulla. Lisäksi olen ehtinyt hioa opiskelutekniikka n vuotta ja samoin nähdä riittävästi opiskelijabileitä. Tästä itsetuntopilvestä on hyvä jatkaa kevään opintoihin. Yritän keskittyä nyt enemmän kieliopintoihin ja tietenkin auringosta nauttimiseen.
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
Lammaspoluilla
Tekstiä tulee nyt tenttiviikoilla, kun tentinjälkeisfiilistelyyni näyttää kuuluvan tunnelmien kirjaaminen blogiin. Tämän päivän tentti meni nappiin ja fiilikset ovat sen mukaiset.
Opiskelijaelämän ehdoton etu on ajankäytön vapaus, mikä on erityisen kivaa täällä Espanjan auringon alla. Tänään kävin pitkällä lenkillä Villanuevaa ympäröivillä lammaspoluilla. Kylä on tiivis pieni ympyrä, jota ympäröi kumpuileva maalaismaisema. Siellä täällä näkyy ikivihreitä puita ja puskia, mutta pääpiirteiltään maisema on kuivaa - keväällä kai vehreämpää - niittyä ja peltoa. Maalaismaisema päättyy ehkä 10 kilometrin päässä kiertävään vuoristoon. Alueen lenkkipolut ovat suomalaisten metsäautoteiden tyylisiä kärrypolkuja, joita pitkin lammaspaimenet ovat kai liikkuneet silloin kun lammasten pito oli alueen pääelinkeino. Kylän nimi - Cañada - tarkoittaakin lammaspolkua. Näin matkalla vanhan kilometripylvään, jonka mukaan Madridiin on 29 km. Harmi vaan, että sittemmin lammaspolkujen ja pääkaupungin väliin on rakennettu moottoriteiden solmuinen verkosto.
Lenkkeilyn jälkeen hain kalakaupasta Soinin ohjeiden mukaan "pescado azulia", jota luulin kalalajiksi. No, se taisikin tarkoittaa jotain yleisempää, koska mulle tarjottiin noin puolia tiskin fisuista. Valitsin jotain tavallisen kalan näköistä ja hain sille höysteeksi yrttejä ja mansikoita! vihanneskaupasta. Nyt odottelen vesi kielellä, kun Soini loihtii lounasta viime viikonloppuna käymänsä marokkolaisen kokkauksen kurssin oppeja soveltaen. Mitähän sitä voisi vielä toivoa?
Huomenna maanisuus todennäköisesti muuttuu depressioksi, kun surkastuneet lihakseni huomaavat juosseensa ja alan perehtyä seuraavan tentin aineistoon:)
Opiskelijaelämän ehdoton etu on ajankäytön vapaus, mikä on erityisen kivaa täällä Espanjan auringon alla. Tänään kävin pitkällä lenkillä Villanuevaa ympäröivillä lammaspoluilla. Kylä on tiivis pieni ympyrä, jota ympäröi kumpuileva maalaismaisema. Siellä täällä näkyy ikivihreitä puita ja puskia, mutta pääpiirteiltään maisema on kuivaa - keväällä kai vehreämpää - niittyä ja peltoa. Maalaismaisema päättyy ehkä 10 kilometrin päässä kiertävään vuoristoon. Alueen lenkkipolut ovat suomalaisten metsäautoteiden tyylisiä kärrypolkuja, joita pitkin lammaspaimenet ovat kai liikkuneet silloin kun lammasten pito oli alueen pääelinkeino. Kylän nimi - Cañada - tarkoittaakin lammaspolkua. Näin matkalla vanhan kilometripylvään, jonka mukaan Madridiin on 29 km. Harmi vaan, että sittemmin lammaspolkujen ja pääkaupungin väliin on rakennettu moottoriteiden solmuinen verkosto.
Lenkkeilyn jälkeen hain kalakaupasta Soinin ohjeiden mukaan "pescado azulia", jota luulin kalalajiksi. No, se taisikin tarkoittaa jotain yleisempää, koska mulle tarjottiin noin puolia tiskin fisuista. Valitsin jotain tavallisen kalan näköistä ja hain sille höysteeksi yrttejä ja mansikoita! vihanneskaupasta. Nyt odottelen vesi kielellä, kun Soini loihtii lounasta viime viikonloppuna käymänsä marokkolaisen kokkauksen kurssin oppeja soveltaen. Mitähän sitä voisi vielä toivoa?
Huomenna maanisuus todennäköisesti muuttuu depressioksi, kun surkastuneet lihakseni huomaavat juosseensa ja alan perehtyä seuraavan tentin aineistoon:)
maanantai 4. helmikuuta 2008
Fuck solido rigido
Jee! Fysiikan mekaniikka-valikoe on ohi ja todennakoisesti viela lapi! Toivottavasti, en nimittain halua enaa ikina kajota mekaniikan opukseen. Fysiikka on ihan kasittamattoman tyolas kurssi paitsi mulle myos muille. Alleviivaan urotekoani viela osanottotilastoilla: Kurssi on ymparistotekniikan ekavuotisille pakollinen ja taman paivan tentissa meista seitsemasta oli paikalla kolme. Loput ovat kai luovuttaneet tai sitten he luottavat ihmeeseen ja suorittavat kurssin valikokeiden sijaan lopputentilla (viime vuonna taman taktiikan valitsijoista kukaan ei paassyt lapi). Tuskin kurssi oikeasti sen pahempi on kuin vastaava Hervannassa, mutta talla kielitaidolla ja pohjatiedolla se tuntuu rakettitieteelta...
Tenttiinvalmistautumispaniikista oppineena aion kokeilla seuraavassa jaksossa uutta lahestymistapaa: yritan ratkaista tehtavia aina heti luennon jalkeen ja jos en tajua, siirryn ratkomaan niita luennoitsijan huoneeseen. Luennoitsija on muuten varsinainen bitch: mun on turha kuvitella neuvottelevani mistaan spesiaaleista Erasmus-suoritustavoista. En saanut lypsettya opettajalta edes tietoa siita, mista teema-alueista tenttikysymykset tulevat. Vastauksena oli "Naet sitten" vittumaisella hymylla. Moinen alakouluauktoriteettipeli tietenkin raivostuttaa ja tekee kurssin suorittamisesta huvittavan tarkeaa: Perkele, minahan naytan tolle! Negatiivisella energialla saa aikaan ihmeita:)
Blogin heppajatkokertomus on ollut hetken tauolla, kun olen etsiskellyt sopivaa ratsastuspaikkaa. Tallista, jossa aluksi ratsastin ja auttelin, paljastui ikavia piirteita, kun paasin enemman sisalle toimintaa. Heppoja ja tyontekijoita kohdeltiin huonosti ja mun hepankesytystyo osoittautui vaaralliseksi ja turhauttavaksi. Miksi ihmeessa mun taytyy kiiveta tallissa liikaa energiaa keranneiden heppojen selkaan, kun ne voisivat hyvin purkaa energiaansa tarhailemalla paivittain? Minulle heppailussa tarkeinta on iloisten ja hyvinvoivien hevosten kanssa puuhailu, mista tulen aina hyvalle ja rauhalliselle mielelle. Huonosti kohdelluista hevosista menetan youneni. Opettajaystavammekin lopetti tallilla tyot, ja kaikkien naiden seurauksena paatin etsia tasokkaamman harrastuspaikan.
Viime viikolla kavin ekan kerran ratsastamassa Pispalan-rouva-standardit tayttavalla ratsastusklubilla. Sain kyytia 22-v kouluhepalta ja paattelin ruusuisesti, ettei hevonen pysy hyvassa kunnossa niin vanhaksi, ellei sita hoideta hyvin. Talli oli siisti ulkoa ja sisalta, hevosilla isot karsinat ja riittavasti heinaa. Suoraan pihasta paasee autottomiin maastoihin ja mika tarkeinta, kahvilan terassilla kasvaa palmuja! Lysti on yllattaen kalliimpaa kuin pukittavien ponien kesytys, mutta aion ratsastaa klubilla ainakin vahan aikaa. Mukavaa ratsastaa kaikessa rauhassa, koulutetuilla hevosilla ja keskittya oman ratsastustaidon hiomiseen. Tai maisemien ihailuun.
Nyt menen tenttaamaan matikanopettajalta tenttitarpit. Mulla ei ole aiempaa kokemusta tenttiviikoista, koska Tampereen yliopiston ymparistopolitiikan kurssit alkoivat ja loppuivat taysin ennustamattomasti. Taytyy sanoa, etta tenttikausi kysyy perslihaksia ja itsekuria, mutta sita makeampaa on tenttien jalkeen. Monta viikkoa ilma huolia ennen seuraavaa suurpaniikkia:)
Nauttikaahan Suomen hiihtokeleista!
Tenttiinvalmistautumispaniikista oppineena aion kokeilla seuraavassa jaksossa uutta lahestymistapaa: yritan ratkaista tehtavia aina heti luennon jalkeen ja jos en tajua, siirryn ratkomaan niita luennoitsijan huoneeseen. Luennoitsija on muuten varsinainen bitch: mun on turha kuvitella neuvottelevani mistaan spesiaaleista Erasmus-suoritustavoista. En saanut lypsettya opettajalta edes tietoa siita, mista teema-alueista tenttikysymykset tulevat. Vastauksena oli "Naet sitten" vittumaisella hymylla. Moinen alakouluauktoriteettipeli tietenkin raivostuttaa ja tekee kurssin suorittamisesta huvittavan tarkeaa: Perkele, minahan naytan tolle! Negatiivisella energialla saa aikaan ihmeita:)
Blogin heppajatkokertomus on ollut hetken tauolla, kun olen etsiskellyt sopivaa ratsastuspaikkaa. Tallista, jossa aluksi ratsastin ja auttelin, paljastui ikavia piirteita, kun paasin enemman sisalle toimintaa. Heppoja ja tyontekijoita kohdeltiin huonosti ja mun hepankesytystyo osoittautui vaaralliseksi ja turhauttavaksi. Miksi ihmeessa mun taytyy kiiveta tallissa liikaa energiaa keranneiden heppojen selkaan, kun ne voisivat hyvin purkaa energiaansa tarhailemalla paivittain? Minulle heppailussa tarkeinta on iloisten ja hyvinvoivien hevosten kanssa puuhailu, mista tulen aina hyvalle ja rauhalliselle mielelle. Huonosti kohdelluista hevosista menetan youneni. Opettajaystavammekin lopetti tallilla tyot, ja kaikkien naiden seurauksena paatin etsia tasokkaamman harrastuspaikan.
Viime viikolla kavin ekan kerran ratsastamassa Pispalan-rouva-standardit tayttavalla ratsastusklubilla. Sain kyytia 22-v kouluhepalta ja paattelin ruusuisesti, ettei hevonen pysy hyvassa kunnossa niin vanhaksi, ellei sita hoideta hyvin. Talli oli siisti ulkoa ja sisalta, hevosilla isot karsinat ja riittavasti heinaa. Suoraan pihasta paasee autottomiin maastoihin ja mika tarkeinta, kahvilan terassilla kasvaa palmuja! Lysti on yllattaen kalliimpaa kuin pukittavien ponien kesytys, mutta aion ratsastaa klubilla ainakin vahan aikaa. Mukavaa ratsastaa kaikessa rauhassa, koulutetuilla hevosilla ja keskittya oman ratsastustaidon hiomiseen. Tai maisemien ihailuun.
Nyt menen tenttaamaan matikanopettajalta tenttitarpit. Mulla ei ole aiempaa kokemusta tenttiviikoista, koska Tampereen yliopiston ymparistopolitiikan kurssit alkoivat ja loppuivat taysin ennustamattomasti. Taytyy sanoa, etta tenttikausi kysyy perslihaksia ja itsekuria, mutta sita makeampaa on tenttien jalkeen. Monta viikkoa ilma huolia ennen seuraavaa suurpaniikkia:)
Nauttikaahan Suomen hiihtokeleista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
