Onpa mukava olla kotona! Matkailu avarsi, mutta juuri nyt arvostan kovasti ruokakaupan valikoimaa, Tampereella navigoinnin helppoutta ja muuta tuttua. Todennäköisesti kyllästyn tähän kaikkeen nopeasti, mutta toistaiseksi vain ihastelen.
Ahkera blogitilitykseni loppuu nyt tähän ja avaan uudet sivut vasta kun keksi jotain jännittävää. Kuten otan marsun ja alan päteä sen hoitovinkeillä. Olen tilittänyt kaiken niin perusteellisesti, ettei yhteenvedolle jäänyt tarvetta, mutta teen lyhyen sellaisen kuitenkin. Lähes vuoden Espanja-projekti on nyt takana ja siitä jäi käteen monenmoista.
Ensinnäkin (työ)syke ei päässyt siestalla laskemaan. Espanjalaiset ovat kovia puurtamaan ja yliopistossa puristetaan mehut opiskelijoista. Ja suomalainen etätyöläinen tekee yllättäen liikaa töitä myös Espanjassa. Moinen ahkerointi ei kuulunut suunnitelmiin, mutta sen hedelmistä on onneksi nautittukin. Ecuadorin pitkä loma onnistui Soinin saldovapailla ja espanjan kielestä oli paljon iloa sekä arjessa että lomalla. Ja mulla on nyt fysiikan työt tehtyinä. Äskeisellä biokemian luennolla tuntui kovin kotoisalta, joskin molekyylien nimiin oli lisätty oudot i-kirjaimet.
Toisekseen saimme selville, että asioita tehdään toisinkin kuin meillä Tampereella ja joskus harvoin jopa paremmin. Suomessa on tuntunut hassulta olla tervehtimättä kaikkia vastaantulijoita ja asiakaspalvelutilanteissa sinuttelua saa sovitella suuhunsa. Ehkä suurin plussa sekä Espanjassa että Ecuadorissa verrattuna Suomeen oli ihmisten suhtautuminen toisiinsa. Avoimuus, ystävällisyys ja sosiaalisuus tuntuivat mukavilta. Samoin joustaminen monessa kohtaa. Ecuadorissa esimerkiksi bussiin pääsi ihan mistä vaan, ovet olivat kirjaimellisesti avoinna.
Suomi taas voittaisi sekä Espanjan että erityisesti Ecuadorin tietokilpailussa. Suomessa tapaa mukavan usein ammattitaitoista väkeä, joka uskaltaa soveltaa ja tehdä päätöksi esim. omassa työssään. Espanjassa takkuilimme terveydenhuollon paskantärkeilijöiden kanssa niin, ettemme lopulta saaneet hoidettua kesän matkaterveysasioita edes rahalla. Ecuadorissa ei niinkään tärkeilty vaan oltiin ihan rehellisen tietämättömiä. Hyvinvointiyhteiskunta ja suomalainen koulutus tuntuvat nyt entistä tärkeämmiltä. Nurkkakuntainen ajatus siitä, että on lottovoitto syntyä Suomeen, ei tunnu Ecuadorin jälkeen ihan vieraalta. Olisi vähän toista rakennella elämäänsä entisessä siirtomaassa, josta ulkomaiset yritykset pumppaavat luonnonvaroja muualle jalostettaviksi.
Tämä kokemus kasvatti entisestään kiinnostustani kansainväliseen meininkiin ja avasi myös ovia kielimielessä Atlantin taa. Mutta otti se vähän voimillekin. Seuraavaksi suunnitelmissa on huilaamista ja mökkiytymistä täällä harmaan turvallisessa pohjolassa. Kiva kun olet lueskellut tarinaani!
tiistai 26. elokuuta 2008
perjantai 15. elokuuta 2008
KUTSU
Varatkaahan kalentereistanne 13.9. Kuhmoisten perinteisille syysbileille!!! Ja edellisen illan bileet taytyy perua, silla talla kertaa lahto on aikainen. Teemana on olympiahenkeen puolimaraton. Reitti koostuu siis kolmesta rinkulasta, joista saa sovellettua mayrakoirankusetuslenkin, lastenrataslenkin ja susikoiranavullamaaliinlenkin. Lomakauden urheiluvammoista karsivat voivat ilmoittautua juomapisteen hoitajiksi. Lenkin jalkeen lampiavat sauna ja grilli. TERVETULOA!
Kutsu on avec - erityisesti hyvakroppaiset/kuntoiset atleetit ovat tervetulleita kaunistamaan kokonaiskuvaa. Meilla ei ole mitaan kasitysta siita, kuka tata blogia lukee, mutta kaikki jotka ovat nahneet valokuva-albumissa esiintyvat henkilot, ovat tervetulleita. Ja jos joku tuntematon on niin hullu, etta lukee tata jaaritusta, niin pakko olla hyva tyyppi, eli tervetuloa juoksemaan:)
Maarit ja Soini
Kutsu on avec - erityisesti hyvakroppaiset/kuntoiset atleetit ovat tervetulleita kaunistamaan kokonaiskuvaa. Meilla ei ole mitaan kasitysta siita, kuka tata blogia lukee, mutta kaikki jotka ovat nahneet valokuva-albumissa esiintyvat henkilot, ovat tervetulleita. Ja jos joku tuntematon on niin hullu, etta lukee tata jaaritusta, niin pakko olla hyva tyyppi, eli tervetuloa juoksemaan:)
Maarit ja Soini
Viidakkokuume
Ranskalaiset olivat oletetusti kansoittaneet Nanambiiki Cabañasit ja illallisella oli valilla vaikea saada suamea kuuluviin. Retkilla olimme kuitenkin vahvoilla, koska oppaat osasivat vain paikallista kielta ja espanjaa. Ja hyvia oppaita olivatkin, kuulimme paljon mielenkiintoisia juttuja paikallisesta elamasta ja mm. laakekasveista. Cabañaseilla oli hyva paikallisyhteisoa tukeva ja arvostava meininki, tyontekijat ja puolet omistuksesta olivat paikallisia. Ainut minua hairinnyt asia olivat taas ne prkleen vesivessat. Viidakossa, haloo! Ja luonnollisesti samaa jokivetta myos juodaan - en uskaltautunut kyselemaan juomaveden puhdistusprosessista. Likavedelle sita ei ole.
Ekana paivana retkeilimme kanoottilla paikallisia projekteja pallistelemaan. Amazoonico-keskuksessa hoidettiin villielaimia, jotka jotkut passit olivat ottaneet lemmikeikseen, mutta eivat yllattaen olleet parjanneet niiden kanssa. Keskuksen ideana on vapauttaa elaimia takaisin viidakkoon, mutta se on vaikeaa. Papukaijoilta on katkottu siivet, ne kiroilevat, tiikeri ei osaa metsastaa, lintu seuraa ihmista kuin koira jne. Paikan villeimman nakoisia kavereita olivat sian kokoiset jyrsijat, "vesirotat", jak! Amazoonicon lisaksi kavimme katsomassa saviruukun ja puuveistoksen tekoa seka ottamassa kaljat jonkun kylalaisen terassilla. Kylla ihmiset asuvat koyhasti! mutta moista ystavallisyytta ja kunnioitusta muukalaisia kohtaa ei Suomessa ehka tapaa.
Kaksi seuraava paivaa vietimme metsassa patikoiden. Elaimet tietenkin kaikkosivat marssivaa joukkoamme, mutta naimme villin nakoisia kasveja, tiikerin jalkia, hyonteisia ja yhden kaarmeen. Yon vietimme rattoisasti makuupussissa joen rannalla. Laavuviritelmamme katto petti yon rankkasateessa ja ranskalaisilla oli kuulemma ollut vilkasta rakennustyota ja puuduttavaa kyykkynukkumista. Korvatulpilla varustautuneina metsasuomalaisina nukuimme kunnon unet ja aamulla otimme jokisavinaamiot kaupan paalla. Ehka kerrankin Tampere-Pariisi kauneuskisan voitto olisi tullut kotiin.
Seuraavana aamuna tunnelmat olivatkin jo toiset. Sain yolla mielettoman viidakkomahataudin liki 40 asteen kuumeella. Aamulla makasin riippukeinussa ja shamaani honki luonnontupakkahoyryja, loyhytteli yrtteja ja juotti taikajuomaa. Lieko luonto vai imodium+parasetamol auttaneet, mutta jotenkin selvisin kanootti- ja bussimatkan viidakonreunakaupunkiin. Siella otin ilmastoidun huoneen puhtaalla vessalla ja raahauduin laakariin toisen kuumeisen yon jalkeen. Jotenkin paadyin sairaalan ensipuun, jossa nuokuin puoli paivaa, mutta tuloksena onnellisesti puhtaat paperit vakavista taudeista ja antibioottikuuri. Pikkusen tekee mieli sinappikurkkusalaatti 3 paivan suolasokerilitkudieetin jalkeen...
Viidakosta nousimme kohti paakaupunkia ja matkalla pysahdyimme ihanaan kylpylaan. Ulkoilma-altaita, joiden vesi pulppuaa maan sisasta tulivuoren lammittamana. Tanaan olemme tayttaneet matkamuistokassia Otavalon vanhoilla, joskin nykyisin turisteille suunnatuilla, kasityomarkkinoilla.
Vahiin alkaa kayda tama reissu, huomenna matkustamme Quitoon ja ylihuomenna aamulla lahtee lento. Lomamme on ollut ihana ja ilmeisesti sopivat pitka ja raskaskin, tuntuu nimittain ihan kivalta tulla Suomeen. Ja mun pitaa tullakin melkein laakarin maarayksella, verenpaineeni oli 50/90 eika nain alhaiset lukemat voi johtua kuin salmiakin puutteesta. Suomeen vetaa myos mummoni, jonka huono vointi on vahan varjostanut koko reissua. Sain tietaa Ecuadoriin lahtopaivana, etta hanella on syopa ja viime viikolla han kuoli. Olisin kovasti halunnut olla lahempana juttelemassa, mutta pidimme yhteytta moderniin tyyliin tietokoneella ja kannykalla. Taidan muuten peria mummon kannykan, onkohan se jo ihan tavallista Suomessa:) Mummo haudataan pian Suomeen tulomme jalkeen ja sitten marjastan kodittomana Kuhmoisten mokilla kaksi viikkoa. Syyskuussa kotiudun taas Pyynikille ja toivottavasti naen teita kaikkia kohtapian!
Ekana paivana retkeilimme kanoottilla paikallisia projekteja pallistelemaan. Amazoonico-keskuksessa hoidettiin villielaimia, jotka jotkut passit olivat ottaneet lemmikeikseen, mutta eivat yllattaen olleet parjanneet niiden kanssa. Keskuksen ideana on vapauttaa elaimia takaisin viidakkoon, mutta se on vaikeaa. Papukaijoilta on katkottu siivet, ne kiroilevat, tiikeri ei osaa metsastaa, lintu seuraa ihmista kuin koira jne. Paikan villeimman nakoisia kavereita olivat sian kokoiset jyrsijat, "vesirotat", jak! Amazoonicon lisaksi kavimme katsomassa saviruukun ja puuveistoksen tekoa seka ottamassa kaljat jonkun kylalaisen terassilla. Kylla ihmiset asuvat koyhasti! mutta moista ystavallisyytta ja kunnioitusta muukalaisia kohtaa ei Suomessa ehka tapaa.
Kaksi seuraava paivaa vietimme metsassa patikoiden. Elaimet tietenkin kaikkosivat marssivaa joukkoamme, mutta naimme villin nakoisia kasveja, tiikerin jalkia, hyonteisia ja yhden kaarmeen. Yon vietimme rattoisasti makuupussissa joen rannalla. Laavuviritelmamme katto petti yon rankkasateessa ja ranskalaisilla oli kuulemma ollut vilkasta rakennustyota ja puuduttavaa kyykkynukkumista. Korvatulpilla varustautuneina metsasuomalaisina nukuimme kunnon unet ja aamulla otimme jokisavinaamiot kaupan paalla. Ehka kerrankin Tampere-Pariisi kauneuskisan voitto olisi tullut kotiin.
Seuraavana aamuna tunnelmat olivatkin jo toiset. Sain yolla mielettoman viidakkomahataudin liki 40 asteen kuumeella. Aamulla makasin riippukeinussa ja shamaani honki luonnontupakkahoyryja, loyhytteli yrtteja ja juotti taikajuomaa. Lieko luonto vai imodium+parasetamol auttaneet, mutta jotenkin selvisin kanootti- ja bussimatkan viidakonreunakaupunkiin. Siella otin ilmastoidun huoneen puhtaalla vessalla ja raahauduin laakariin toisen kuumeisen yon jalkeen. Jotenkin paadyin sairaalan ensipuun, jossa nuokuin puoli paivaa, mutta tuloksena onnellisesti puhtaat paperit vakavista taudeista ja antibioottikuuri. Pikkusen tekee mieli sinappikurkkusalaatti 3 paivan suolasokerilitkudieetin jalkeen...
Viidakosta nousimme kohti paakaupunkia ja matkalla pysahdyimme ihanaan kylpylaan. Ulkoilma-altaita, joiden vesi pulppuaa maan sisasta tulivuoren lammittamana. Tanaan olemme tayttaneet matkamuistokassia Otavalon vanhoilla, joskin nykyisin turisteille suunnatuilla, kasityomarkkinoilla.
Vahiin alkaa kayda tama reissu, huomenna matkustamme Quitoon ja ylihuomenna aamulla lahtee lento. Lomamme on ollut ihana ja ilmeisesti sopivat pitka ja raskaskin, tuntuu nimittain ihan kivalta tulla Suomeen. Ja mun pitaa tullakin melkein laakarin maarayksella, verenpaineeni oli 50/90 eika nain alhaiset lukemat voi johtua kuin salmiakin puutteesta. Suomeen vetaa myos mummoni, jonka huono vointi on vahan varjostanut koko reissua. Sain tietaa Ecuadoriin lahtopaivana, etta hanella on syopa ja viime viikolla han kuoli. Olisin kovasti halunnut olla lahempana juttelemassa, mutta pidimme yhteytta moderniin tyyliin tietokoneella ja kannykalla. Taidan muuten peria mummon kannykan, onkohan se jo ihan tavallista Suomessa:) Mummo haudataan pian Suomeen tulomme jalkeen ja sitten marjastan kodittomana Kuhmoisten mokilla kaksi viikkoa. Syyskuussa kotiudun taas Pyynikille ja toivottavasti naen teita kaikkia kohtapian!
torstai 7. elokuuta 2008
Viidakko odottaa
Innostuin nyt blogitilittamaan ja lajittelemaan valokuvia koko kuukauden edesta. Se on onnistuneen loman merkki, kun alkaa tietokoneen edessa istuminen taas maittamaan:) Eli kaykaahan ihmettelemassa uusia albumeja.
Nukuimme viime yon kuuman kosteassa viidakonreunakaupungissa Tenassa. Tanaan lahdemme taalta bussilla ja kanootilla kohti viidakkomajapaikka Cabañas Nanambiikia. Amazonin luoteis-reunalla olisi ollut runsaasti luksus"hotelleja", mutta paadyimme vaatimattomampaan "projektiin". Viiden paivan pakettiin kuuluu luontoon ja paikallisyhteisojen elamaan tutustumista, yo viidakossa ja luultavasti liikaa ranskalaisia. Ainakin kaikki paikkaa suositelleet ovat olleet ja cabañasit omistaa espanjalais-ranskalainen pariskunta... Epailen myos majoitusta, joka on luultavasti isoissa dormitorioissa. No, tuotto ainakin menee paikallisyhteisolle ja maistuupa sitten kotiluksus entista makeammalle.
Matkustaessa ovat kuvitelmat tasa-arvosta ja kestavasta kehityksesta karisseet. Istun juuri nettikahvilassa, jossa 7-vuotiaat pikkupojat pelaavat kehittavaa nettipelia, jossa seikkaillaan kaupungissa pyssy ojossa. Busseissa naytetaan B-luokan raiskintaleffoja. Monella 15-vuotiaalla tytolla on lapsi ja edessa pelkkaa? pyykin pesua ja siivousta. Kukaan ei tunnu "tietavan mitaan" - esim. valimatkoja ja vakilukuja on turha kysella. Riippuen vastaajan sukupuolesta ja patemisen tarpeesta vastaukseksi saa "aika paljon" tai kehnon arvauksen. Kaupungeissa on mieleton pakokaasun katku ja roskat heitellaan surutta ympariinsa. Bañosin kaupungin nakoalapaikka neonvaloristilla ja joka puolella lojuvilla kertakayttokupeilla oli aika savayttava paikka...
Toki taalta loytyy toinenkin puoli, mielettomat luonnonvarat ja -kauneus. Jotenkin niiden "tuotto" vaan tuntuu menevan vaaraan osoitteeseen. Syy-seuraus-suhteet lienevat monimutkaiset, mutta Espanjan siirtomaavaltakauteen on ainakin helppo osoittaa. Koulutuksen pitaisi kai auttaa moneen ongelmaan, mutta monet yliopisto-opiskelijat ovat kertoneet, ettei heille tulevaisuudessa ole toita tassa maassa. Ja maalla tapaamamme osa-aikaiset turistioppaat / maanviljelijat ovat kertoneet, ettei heidan perheillaan ole varaa koulutukseen...
Nukuimme viime yon kuuman kosteassa viidakonreunakaupungissa Tenassa. Tanaan lahdemme taalta bussilla ja kanootilla kohti viidakkomajapaikka Cabañas Nanambiikia. Amazonin luoteis-reunalla olisi ollut runsaasti luksus"hotelleja", mutta paadyimme vaatimattomampaan "projektiin". Viiden paivan pakettiin kuuluu luontoon ja paikallisyhteisojen elamaan tutustumista, yo viidakossa ja luultavasti liikaa ranskalaisia. Ainakin kaikki paikkaa suositelleet ovat olleet ja cabañasit omistaa espanjalais-ranskalainen pariskunta... Epailen myos majoitusta, joka on luultavasti isoissa dormitorioissa. No, tuotto ainakin menee paikallisyhteisolle ja maistuupa sitten kotiluksus entista makeammalle.
Matkustaessa ovat kuvitelmat tasa-arvosta ja kestavasta kehityksesta karisseet. Istun juuri nettikahvilassa, jossa 7-vuotiaat pikkupojat pelaavat kehittavaa nettipelia, jossa seikkaillaan kaupungissa pyssy ojossa. Busseissa naytetaan B-luokan raiskintaleffoja. Monella 15-vuotiaalla tytolla on lapsi ja edessa pelkkaa? pyykin pesua ja siivousta. Kukaan ei tunnu "tietavan mitaan" - esim. valimatkoja ja vakilukuja on turha kysella. Riippuen vastaajan sukupuolesta ja patemisen tarpeesta vastaukseksi saa "aika paljon" tai kehnon arvauksen. Kaupungeissa on mieleton pakokaasun katku ja roskat heitellaan surutta ympariinsa. Bañosin kaupungin nakoalapaikka neonvaloristilla ja joka puolella lojuvilla kertakayttokupeilla oli aika savayttava paikka...
Toki taalta loytyy toinenkin puoli, mielettomat luonnonvarat ja -kauneus. Jotenkin niiden "tuotto" vaan tuntuu menevan vaaraan osoitteeseen. Syy-seuraus-suhteet lienevat monimutkaiset, mutta Espanjan siirtomaavaltakauteen on ainakin helppo osoittaa. Koulutuksen pitaisi kai auttaa moneen ongelmaan, mutta monet yliopisto-opiskelijat ovat kertoneet, ettei heille tulevaisuudessa ole toita tassa maassa. Ja maalla tapaamamme osa-aikaiset turistioppaat / maanviljelijat ovat kertoneet, ettei heidan perheillaan ole varaa koulutukseen...
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Kylpyhuoneessa
Viime viikolla tutustuimme vuoristoon kiertamalla Quilotoa-lenkin, joka on reppumatkailijaraamatun - Lonely Planetin - suosittelema ekskursio vuoristoelamaan. Lenkin pituus oli ehka 50 kilometria, mutta sen taittamiseen busseilla ja maitoautolla meni 10 tuntia, eivatka kaikki kulkupelit edenneet joka paiva. Asuimme 3 yota viehattavassa Hostal Mama Hildassa, josta teimme hepparetket pilvimetsaan ja veden tayttamalle tulivuoren kraaterille. Ruokaa tuli poytaan saannollisin valiajoin ja huoneessamme oli takka, joka osoittautui tarpeelliseksi pilvien korkeudella. Maitoautokyydista tuli mieleen (kuvittelemani) Suomi 50 vuotta sitten, aikaan ennen EU:ta, lypsykoneita ja maitolaitureita. Ajelimme lava-autolla portilta toiselle ja lehman omistajat tyhjensivat amparinsa tynnyriin, lehmattomat hakivat siita kannullisen maitoa. LP kehotti valttamaan pastoroimattomia maitotuotteita - epailen josko pastoroituja loytyy koko maasta...
Vuoristoidyllin jalkeen siirryimme turistikaupunki Bañosiin (=kylpyhuone), joka on kuuluisa kuumista lahteistaan ja niiden ymparille rakennetuista kylpyloista. Dippauduimme moiseen kerran, mutta vaaraan aikaan. Lauantai-iltana tunnelma altaassa oli kuin sillipurkissa. Kaupungista loytyy aktiviteettia joka turistin makuun, me olemme kavelleet katsomaan tulivuorta, pyorailleet 60 km (alamakea) "vuorilta viidakkoon" ja harrastaneet "koskenlaskua". Olemme ilmeisesti enemman sporttisia mieleltamme kuin keholtamme, ja sangysta nousu nayttaa huvittavalta mutta tuntuu viiltavalta. Nyt pizzalle! Taalta saa kunnon juustoa. Nim. laski-lankkarit.
Vuoristoidyllin jalkeen siirryimme turistikaupunki Bañosiin (=kylpyhuone), joka on kuuluisa kuumista lahteistaan ja niiden ymparille rakennetuista kylpyloista. Dippauduimme moiseen kerran, mutta vaaraan aikaan. Lauantai-iltana tunnelma altaassa oli kuin sillipurkissa. Kaupungista loytyy aktiviteettia joka turistin makuun, me olemme kavelleet katsomaan tulivuorta, pyorailleet 60 km (alamakea) "vuorilta viidakkoon" ja harrastaneet "koskenlaskua". Olemme ilmeisesti enemman sporttisia mieleltamme kuin keholtamme, ja sangysta nousu nayttaa huvittavalta mutta tuntuu viiltavalta. Nyt pizzalle! Taalta saa kunnon juustoa. Nim. laski-lankkarit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
