Neljännesvuosikatsaus

Koulutöillä mitattuna siestasta on nyt vierähtänyt neljännes. Kuten vuodatuksesta olette voinut päätellä, on koulu ottanut välillä koville. Lukujärjestyksen karsimisen jälkeen mulla on suoritettavana 4 kurssia, joista 2 ovat sopivan tasoisia ja hyödyllisen oloisia: orgaaninen kemia ja differentiaali&integraalilaskenta. Näiden kurssien tentit menivät hyvin ja opiskelu tuntuu täydentävät aikaisempia tietojani. Kahdesta muuta kurssista jää päähän lähinnä harmaita hiuksia. Fysiikka on vaikeaa ja siellä edetään kovalla tempolla. Differentiaaliyhtälöitä opettelen ulkoa ymmärtämättä paljoakaan, mutta sen kurssin pelastaa mukava opettaja, jonka kanssa saa sovittua jonkun esseelläsuoritusdiilin. Humanistina kirjoitan aiheesta kuin aiheesta "asiantuntevasti", mutta näiden laskujen ratkominen täytyy jättää oikeille insinööreille.

Mutta tänään alkoi loma! Olen aloittanut suklaalla, kynttilöillä ja nettisurffauksella. Huomenna ajattelin jatkaa ratsastuksella, mistä pääsenkin seuraavaan stressin aiheeseen. Mikähän siinä on, että kaikkia asioita täytyy pyöritellä kunnes ne alkavat rasittaa. Tällä kertaa olen rasittunut hepoista. Tai hepoistahan on pelkkää iloa, mutta meidän heppatallilla niitä hoidetaan vähän kehnosti. Olen ollut tallilla paljon auttelemassa ja nähnyt tarkemmin heppojen päivärytmiä, joka ei luomuheppailijaa ilahduta. Hevoset eivät ole ollenkaan tarhassa ja osa tuntihevosista on riimusta kiinni seinässä koko päivän. Nyt talviaikaan tunteja on vähän ja hepat saattavat seistä sisällä koko viikonkin. Sitten viikonloppuna otetaan moneksi tunniksi töihin ne, jotka eivät kerää liikaa virtaa tallissa seistessään. Hevoset eivät saa juuri yhtään heinää ja tallilla onkin ollut syksyn aikana useita ähkytapauksia. Yksi heppa kuoli ähkyyn, yksi leikattiin ja yksi kävi sairaalassa.

Tallilla olisi vaikka miten paljon tarhoja, mutta omistaja kai ajattelee heppojen telovan itsensä tarhassa. Minä olen ulkoiluttanut omia hoidokkejani pyöröaitauksessa, jossa ne ovat käyttäytyneet mallikkaasti. Ihmetelleet maailmaa ja piehtaroineet. En vaan valitettavasti ehdi joka päivä pelastamaan tallin ehkä 20 heppaa... Eihän tästä kannattaisi ottaa päänsärkyä, mutta on vaikea sekaantua asioihin vain osittain. Tuntuu epäreilulta mennä ratsastamaan 5-vuotiaalla hepalla, joka on seissyt tallissa 5 päivää ja jonka ongelmana on huono tasapaino. Olen selittänyt heppafilosofiaani kaikille muille tallityöntekijöille paitsi itse omistajalle - täytyy kai ottaa sanakirja käteen ja kirjoittaa asiakaspalaute.

Muita stressejä ei sitten ollakaan:) Ihanaa kun on tulossa joulu ja vieraita! Täytyykin alkaa surffailemaan herkkureseptejä ja muita joulufiilistelyjä.

Äitiä ikävä

Viime viikot ovat menneet turhan kireissä tunnelmissa. Minä olen opiskellut tentteihin kaiken vapaa-ajan ja Soini on empaattisesti tehnyt pitkä työpäiviä tai auttanut minua laskuissa. Vapaa-ajan aktiviteetteja on rajannut tenttien lisäksi selkävaiva; tipuin viikko sitten hepan selästä aitaa päin, eikä selkä vielä taivu (ainakaan ratsastukseen). Jatkossa täytyy pitää vapaa- ja työajat paremmin erillään. Voi vähän harmittaa, jos Espanjasta jää vaan arkisia pakerrusmuistoja...

Olemme katselleet kalenteria ja karttaa viikonloppumatkasilmällä ja puhuneet toisiamme ympäri auton oston ja vuokrauksen kannalle. Voitte siis unohtaneet kaikki aikaisemmat (idealistiset ja järkevät) joukkoliikennepalopuheet:) Täällä on kyllä hyvät ja halvat pitkän matkan bussit, mutta meidän peräkylältä saa matkustaa ensin 2 tuntia bussiasemalle, mikä vähentää intoa extempore-lähtöihin. Anyways, kalenteri on nyt täynnä matkakohteita, jotka "suoritetaan" kulkuneuvolla tai toisella.

Arkea katkaisevat mukavasti myös vieraat, eli tervetuloa, pelastatte minut opiskelulta:) Äiti ja isä tulivat ensimmäisinä vieraina lauantaina ja oli mukava viettää viikonloppua heidän kanssaan turistina Madridissa. Kummallista kyllä, tämän päivän tentti meni paremmin kuin mikään aikaisempi. Tästä voisi optimisti päätellä, ettei kannata lukea tenttiin liikoja vaan ottaa rennosti. Sisäinen pessimistini tosin muistuttaa, että tämä oli kaikista helpoin tentti ja tärppini sattuivat osumaan kohdalleen.

Tarinan sivujuonena täytyy vielä kertoa ratsastuksenopettajasta, joka pääsi juuri sairaalasta. Hän tippui hepan selästä ja sai kaviosta päähänsä, lopputuloksena aivotärähdys ja joku olkapäävamma. Heppakoulutustiimiämme on kiitelty...

Fysiikan töitä ja tallihommia

Täällä on menossa tiukka välikoejakso - tenttejä ja töiden palatuksia piisaa, samoin yömyöhään paniikissa opiskelua. Tänään jätettiin fysiikan harjoitustyö sellaisella luuseriryhmällä, etten tiedä naurattaako vai itkettääkö. Tein laskuja ja harjoituksia toisen ryhmän kanssa ja kopioin heiltä ne tehtävät, joita en osannut. Kirjoittelin työt vähän eri muodossa ja palautin ne parin apaattisen pojan kanssa painostavassa tilaisuudessa, jossa opettaja kyseli vaikeita. Oman ryhmäni pojat eivät siis laittaneet tikkua ristiin homman eteen ja toinen ryhmä oli vähän käärmeissään kopioinnista... No, maanantaina on fysiikan tentti, jossa paljastuu kuka on opiskellut ja kuka hengaillut mukana.

Puuduttavien koulutöiden vastapainoksi hankin tallilta piristäviä heppatöitä. Mulla on kivan kuuloinen diili: Ratsastan torstaisin 3 hevosta niin, että opettaja ratsastaa samaan aikaan, ja antaa mulle tehtävät ja ohjeita. Hepat on teinien sikailevia yksityisponeja, joiden omistajat ovat ostaneet tallilta kurinpalautuspalvelua. Mulle homma on kivaa ja mielenkiintoista: Saan ratsastaa melkein yksityistunneilla hyvillä, joskin kurittomilla, hepoilla. Niillä hepoilla, joilla menin viime viikolla, oli taipumusta ottaa jalat alle ja lähteä suuntaan x. Hepat olivat tosi pieniä ja mun lihasmassa taisi pelottaa niitä, kaikki nimittäin pysyivät kentällä koko tunnin. Sain kyllä välillä ihan reipasta kyytiä ympäri kenttää.

Perjantaisin teen 2 tuntia tallitöitä. Viime viikolla jouduin klippaamaan (=karvojen parturointi) hepan, joka piti vielä rauhoittaakin toimenpidettä varten. Oon luonnollisemman hevosmiestaidon ystävä ja itse työ oli sikatylsää: kone oli tylsä ja tuuli pöllytti karvat silmiin. Opettaja oli ihan tohkeissaan, kun opetti mulle niin mielenkiintoista hommaa. Ens kerralla aion keplotella siivoamaan karsinoita. Kaikesta tästä saan ilmaisen ratsastustunnin viikonloppuna - sopimuksen edullisuuden voi ymmärtää vain hevosihminen:)

Kunnianhimo tästä vielä puuttuikin

Sain tänään ensimmäisen tentin, tai välikokeen, tulokset. Olin osannut kemian atomiorbitaaleja tyylikkäästi ykkösen edestä. Yllätin itseni pettymällä tulokseen. Osasin asian mielestäni ihan hyvin ja tentti oli tietenkin korjattu tekniseen tapaan typerästi saivarrellen:) Eilen murjotin fysiikan kokeen jälkeen - paperit kerättiin tylysti pois vaikka olin juuri löytämässä ratkaisua golfpallotehtävään...

Ihme fiiliksiä. Mun ainut tavoite tälle vuodelle on päästä kaikista kursseista läpi ja oppia vähän luonnontieteitä aineopintojen taustaksi. Listalla eivät todellakaan ole vitoset. Varsinkaan kun Tampereella ei merkitä paperihin arvosanoja muualla suoritetuista opinnoista. Käytännössä en näköjään osaa ottaa ihan näin rennosti...

En ymmärrä miksi otan kokeet niin vakavasti. Opiskelukaverihin ei ainakaan kannata yrittää tehdä vaikutusta, heidät olisi parempi yllättää ymmärtämällä joku vitsi. Opettajatkin ovat varmaan nähneet monentasoisia selittelijöitä. Soinilta on vaikea salata ÄO:ää ja kaikille muillekin se selviää viimeistään tätä lukiessa. Voiko kunniaa himoita ilman että yrittää tehdä johonkuhun vaikutusta? Ehkä en himoitsekaan kunniaa vaan suorittajaluonteena tehtävien valmistumista, jota mitataan koepapereilla.

Kävin koulun jälkeen lenkillä ja mietin opiskelutavoitteitani. Osaan kemian ja fysiikan kokeissa kysytyt asiat vähintään kohtuullisesti, eikä miltään kurssilta ole tulossa hylsyä. Harmi jos pilaan suomalaisen korkeakoulutuksen maineen täällä, mutta ei sekään ole multa pois:) Perkele! Huomenna alan valmistautua kylmästi differentiaaliyhtälöt-kurssin välikokeeseen.

Maarit

Andalusian valloitus

Viime viikonloppuna oli pyhäinpäivän kunniaksi 4 päivän loma, jonka käytimme Granadan kaupunkiin ja Andalusiaan tutustumiseen. Andalusia on Espanjan lounaiskulman itsehallintoalue, jonka kulttuuriin ovat vaikuttaneet ainakin pitkä historia arabien hallinnassa ja läheiset suhteet Amerikkoihin. Turisteille historia ja kulttuuri näkyvät marokkolaisina basaarikujina ja ravintoloina, islamilaisena arkkitehtuurina, moskeijoiden ja katolisten kirkkojen risteytyksinä, härkätaisteluareenoina ja flamenco-esityksinä. Bussimatkalla näimme vuoria, oliivipuita ja härkiä laiduntamassa.

Lomaviikonloppuna kaupunki oli täynnä turisteja, mutta ei auta turistina valittaa:) Soinilla oli torstaina ja perjantaina työpalaverit, jotka hän hoiti hotellitoimistosta. Samalla minulla oli aikaa lukea fysiikan tenttiin. Vietimme siis Granadassa vähän arkeakin, mutta pääasiassa kuljeskelimme ympäriinsä ja söimme hyvin. Parin kaupunkihengailupäivän jälkeen horisontissa näkyvät lumihuiput alkoivat houkuttaa.

Granadasta "Sierra Nevadaan" oli yksi bussivuoro päivässä ja lähdimme matkaan tyypilliseen tapaamme valmistautumatta. Emme tienneet mihin kylään bussi menee, minkälaisia kävelyreittejä tai palveluita siellä on. Minä ajattelin suomalaisena selvitä kävelyretkestä ballerina-kengilläni. Päätepysäkki osoittautui baariksi, josta lähti mutkitteleva tie kohti horisontissa näkyvää lumihuippua. Tajusimme ostaa baarista puoli litraa vettä. Sitten suuntasimme muiden retkeilijöiden perään kohti huippua.

Alueelle ei ollut opasteita, mutta reitti oli aika suoraviivainen: ylöspäin mutkaista asfalttitietä tai polkuja, jotka oikoivat tien mutkia. Aurinko paistoi ihanasti ja kävelimme hitaasti, koska ohut vuoristoilma nosti sykettä. Pidimme välillä taukoja ja ajattelimme aina, että tämän mutkan jälkeen olemme huipulla. Jossain vaiheessa tie muuttui lumiseksi ja ballerinat alkoivat luistaa. Huipulle oli kuitenkin päästävä, ja päästiinkin, 4 tunnin köpöttelyn päätteeksi. Maisemat olivat huikeat! Kirkkaammalla kelillä huipulta olisi nähnyt Afrikkaan, mutta me saimme tyytyä jylhään vuoristoon. Huipulla ei ollut baaria... Janoissamme ja jalat rakoilla kävelimme takaisin baarille. Paluumatka kesti 2 tuntia ja päivän aikana kerääntyneet pilvet osuivat reitille. Sakeassa sumussa olimme tyytyväisiä asfaltoituun "polkuun".

Selvisimme baarille juuri ajoissa, puoli tuntia ennen bussin lähtöä. Lopputuloksena luonnonvoimien aliarvoinnista oli palanut naama ja päänsärky, joita Sierra Nevadan kokeminen kompensoi mukavasti. Retken opetus oli, ettei mottoni "helppo nakki, mulle" päde aina (tai siis ei päde yleensä) ja että ilman eväitä ei kannata lähteä seikkailemaan.

Sunnuntaina huoleton asenne toimi paremmin. Olimme selvittäneet jo perjantaina, että Alhambran (maurien valtava palatsialue) liput oli myyty loppuun koko viikonlopuksi. Onnistuimme kuitenkin saamaan netistä yhden lipun palatsin puutarhaan ja sunnuntaiaamuna suuntasimme palatsille. Emme voineet ottaa bussia, koska meillä ei ollut kolikoita. Niinpä lähdimme kiipeämään Sierra Nevadan kangistamilla lihaksilla niinikään vuoren rinteessä sijaitsevalle palatsille. Polku kulki muurin viertä ja puolivälissä menimme katsomaan yhtä porttia, joka oli auki ja hups, olimme sisällä alueella! En yleensä kehtaa mennä pummilla mihinkään, mutta tällä kertaa huomasin pummimisen liian myöhään. Taisi siinä portilla olla jotain tyttöjä liivit päällä...

Aamuruuhka

Vietin tämän ja eilisen päivän Madridissa kaupungin ympäristöpäivillä, missä oli puhujina kuntapoliitikkoja, tutkijoita ja erilaisissa ympäristöhankkeissa työskenteleviä ihmisiä. Ilmastopaneelissa oli myös yksi ympäristöjärjestön edustaja.

Esitysten yksityiskohtia oli vaikea seurata, mutta pääkohdat tulivat (kai) selviksi. Selväksi tuli ainakin se, että Madridin suurin ympäristöongelma on liikenne. Sama pointti selvisi kyllä jo aamulla ennen seminaaria: Pääsin kaupunkiin opiskelukaverin kyydillä ja aamuruuhka oli sietämätön. Espanjalaiset kestivät sen iloiseen tyyliinsä, mutta minä en voisi kuvitella käyttäväni joka aamu puoltatoista tuntia 25 kilometrin matkaan. Eilisen jälkeen ehdottelin jo bussia (jolle on paikoin oma kaista), mutta se on kuulemma nopeampi vain teoriassa... Ja kun ympäristöalan opiskelijat ajattelevat näin, on lopputulos helppo kuvitella. 7 miljoonaa tyyppiä parveilee autoillaan aina siellä minne itsekin haluasi päästä.

Liikennekulttuuriin oman vivahteensa tuo myös espanjalainen aikataulu. Täällä on aamu- ja iltapäiväruuhkien lisäksi iltaruuhka. Monet työpaikat pitävät siestan ja duunarit puurtavat sitten myöhään iltaan saakka, minkä jälkeen lähdetään vielä porukalla syömään kaupunkiin, luonnollisesti autolla.

Kaupungissa on kyllä toimiva julkinen liikenne, mutta ihmiset ovat kiintyneitä autoihinsa. Maanantaina todistimme hauskaa autoilutapahtumaa, kun kävimme illalla syömässä ratsastuksenopettajan kanssa. Näimme hänet Villanueva-cityssä, johon hän oli tullut autolla. Opettajan rahapussi oli jäänyt kotiin ja sitä lähdettiiin hakemaan autolla (matkaa 200 m). Takaisin kaupunkiin suunnattiin taas autolla (150 m kävellen, 300 m autolla). Autoilu muuttui huvittavasta vaaralliseksi aterian jälkeen, kun päivällä hyvää englantia puhunut mies oli menettänyt kielitaitonsa kokonaan ja suuntasi autolleen tukevassa viskipöllyssä. Ehdottelinmme auton jättämistä "kaupunkiin", mutta herra halusi auton turvaan kotiin. Tässä vaiheessa kieltäydyimme kyydistä.

Minä olen tosi kummajainen, kun sotken yliopistolle pienellä taitettavalla Boomerang-pyörälläni. Yli-ikäisyyden hyvä puoli on muuten se, ettei tarvitse välittää mitä muut ajattelevat, olen pikemminkin ylpeä kummajaisuudestani. Olen polkiessani miettinyt sitä, mikä saa kaikki ajelemaan kilometrin tai kahden matkaa koululle omilla autoilla. Haloo, pyörä on halpa, nopea, sen kanssa saa raitista ilmaa... Olen kehittänyt teorian, jonka mukaan täkäläinen sosiaalisuus ja perheen sekä kaveriporukoiden tärkeys aiheuttaa laumakäyttäytymistä. Espanjassa/Madridissa/Villanuevassa on paljon asukkaita, mutta kaikki ovat jossain mielessä tosi samanlaisia. Suomessa kun ei kuljeta koko ajan käsikynkkää, ehditään ehkä tehdä yksilöllisempiä valintoja:)

Ympäristöpäivillä pyöräilystä puhuttiin epävarmaan sävyyn. Pyörää ei ole tähän saakka pidetty kulkuneuvona vaan se on yhdistetty liikuntaan. Madridilaisilla ei siis ole pyöriä, kaupungissa ei ole pyöräteitä jne. Toisaalta puhujat olivat perillä muiden Euroopan maiden kevyen liikenteen järjestelyistä ja tännekin on kuulemma suunnitteilla pyörätieverkosto. Saapas nähdä saadaanko madridilaiset pyörän satulaan, tandem voisi olla suosittu sosiaalinen vaihtoehto:) Kaupungissa on joka tapauksessa menossa laajat rakennus- ja uudistustyöt. Niiden yhteydessä tiettyjä alueita kehitetään viihtyisemmiksi, vihreämmiksi ja eiköhän sinne pyörätietkin pykätä.

Maarit

Germans Offer the Cheapest Flights

It seems that cheapest prices to fly from Helsinki to Madrid offers Lufthansa, with around 200 Euros return.

Soini

Far Away From Shopping Hell

Yesterday I wanted to do some shopping. Nothing spectacular with that, cause the village has some quite good services, and is perfect for all your daily needs shopping. Everything that you can get is so close that you can get it in five minutes. It is far away from a shopping hell, where you need to go into a market and walk half a mile to get to the milk shelf.

But, yesterday I wanted something special and took a bus to the nearest shopping centre in Majadahonda. Because the bus to Majadahonda runs only twice an hour, neglects the timetables, and visits villages Villanueva del Pardillo and Villafrance del Castillo, which by the way are not by the way, I managed to read several chapters of Harry Potter in spanish before I needed to step out.

Soini

Heppajuttuja

Jos et tunne Jalon siskosten tuotantoa, voi seuraava mennä yli tai ali:)

Kylän ehdoton plussa on heppaharrastusmahdollisuus. La Plaza -tallille on 10 minuutin kävelymatka ja sieltä voi varata tunnin joustavasti omien aikataulujen mukaan. En ole missään päässyt ratsastamaan näin helposti ja nopeasti, ja halvempaakin se on kuin Suomessa.

Ratsastuskoulun tavat eroavat vähän siitä, mihin olen Suomessa tottunut. Täällä hepat on valmiiksi satuloitu tuntilaisille ja tunnin jälkeen ne jätetään tallimiesten hoidettaviksi. Mielestäni hevosen hoitaminen on hyvä tapa tutustua hevoseen ja se auttaa ratsastuksessakin, mutta toisaalta täkäläinen systeemi säästää aikaa. Täällä koko ratsastusreissuun menee alle kaksi tuntia, kun Suomessa sai varata neljä: Puoli tuntia autolla suuntaansa, hevosen metsästys tarhasta, kuran raaputus, varusteiden etsintä... Hevosten näkökulmasta voi olla hyvä, että ammattilaiset hoitavat ne eri tasoisten tuntilaisten sijaan.

Tuntiratsastajien taso on hyvä ja tunneilla pyörii paljon oppilaita omilla hepoillaan. Täällä vannotaan elävän ja pehmeän käden nimeen, ja se tietty toimiikin siihen tottuneilla hevosilla. Sain alussa värikästä palautetta passiivisesta kädestä, jota pidin korkealla ja lähellä itseäni. Nyt olen oppinut pitämään ohjat lyhyinä, käden edessä ja alhaalla ja liikuttelemaan kuolainta nätisti. Käsien yhdistäminen ryhdikkääseen istuntaan on vielä hakusessa, joten välillä huomaan istuvani paikallaan tököttävän ja kuolaimen alla tärisevän ponin selässä. Mutta ratsastuksen viehätyshän on juuri siinä, ettei koskaan tule valmista.

Ensimmäinen tuntini oli karu: Käsijuttu ei todellakaan toiminut, tunnilla oli 20 ratsastajaa ja siellä hypättiin isoja esteitä kaottisessa epäjärjestyksessä. Sittemmin olen oppinut välttämään viikonlopputunteja, ja erityisesti kilpahyppyryhmää. Viikolla saa paljon yksilöllisempää opetusta, eikä tarvi pelätä kolareita eri vaiheessa esterataa kaahaavien ponien kanssa. Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa maastossa. Vanhempi herrasmies, joka ratsasti omalla täykkärilaukkahevosellaan, otti minut mukaansa maastoretkelle. Oli huippua päästä vauhdikkaalle lenkille karuun ja kumpuilevaan espanjalaismaastoon.

Soinilla ei tainnut olla yhtä huippua korkokengissä ratsastavien turistien ryhmässä. Kentällä Soinilla on ollut sitäkin parempi palvelu. Opettajia ja kenttiä on kaksi, ja tunnit pidetään tasoryhmissä. Usein Soinin ryhmässä on ollut vain muutama oppilas ja muutamalle yksityistunnillekin hän on päässyt.

Eikä tässä vielä kaikki:) Heppakuviot tuntuvat paranevat entisestään: Viikonloppuna tutustuimme uuteen ratsastuksenopettajaan, joka on kolumbialainen lääkäri, tehnyt heppatöitä Euroopassa ja puhuu englantia.

Heppahuumassa,
Maarit

Kuvia

Oikealla alhaalla on uusi linkki valokuva-albumiin. Käykää ihailemassa!

Football Team - Polideportivo Santiago Apostol

Been twice in trainings now. The training ground (which is the same as the biggest stadion in the village) impresses you visually, with a couple of thousand rain covered seats surrounding. There is no lack of natural light during day time, but when the trainings start at 9 pm the pitch is lighted with proper powerful stadion lights.

Also the players do impress me with their technical skills as also the amount of them. When I went to my first trainings last week, there were 6 other new guys also wanting to join the team. All in all there have been about 30 'jugadors' in both trainings and the intensity have been quite high.

It seems nice, but, but and but. The ground, 'el suelo', is artificial and one of the worst that I have played in. Can not even do proper tackles, so my year in England is no use in here ;)

Well, I do not aim to take it that seriously here, just beeing happy that they let me take part and for the first time I can see the connection between chess and football. Meaning that when even the defenders are equipped with a fabulous technic and not even the ground gives you false bounces the game actually reminds you a bit of chess.

I do not know where Santiago Apostol is standing in the league, but they seem to have somekind of problems with their couch, cause they have just sacked him, and yesterday there was a new guy and the trainings were delayed by more than an hour... spanish timing :)

But all in all, playing football outside in the middle of an October night, wearing only T-shirt and shorts, without feeling cold is quite nice, isn't it?

Soini

Luonnontieteiden alkeiskurssi

Nyt olen käynyt kaikkien kurssien luennoilla ja vakuuttunut, että kokonaisuus on haastava...

Tulin juuri ensimmäiseltä kemian tunnilta. Kurssi oli noloimmasta päästä, koska opiskelijoita oli 5, eikä massaan voinut piiloutua. Opettaja haastatteli kaikkia ja oli kovasti huolissaan kielitaidostani ja puutteellisista taustatiedoistani. Yritin vakuuttaa hänet ahkeruudestani ja loistavasta opiskelutaidostani.

Osalla kursseista on massaluentoja, ja parhaimmilla on hyvät aineistot netissä. Tällaisilla kursseilla voin hengailla takarivissä ja tankata materiaaleja kotona sanakirjan kanssa.

Kaikkien kurssien sisältö vaikuttaa korkean tason heprealta:) Luvassa on siis runsaasti kertaamista, lukemista ja laskemista - en osaa vielä arvioida riittääkö aika kurssien suorittamiseen. Aion kuitenkin yrittää sinnikkäällä paikallaolotekniikalla. Tenttien lähestyessä kaikki luonnontieteiden osaajat voivat varautua nettikonsultointiin.

Maarit

Fantastic!

You might feel bad when you are not able to utlize some resources to it's full extenct. But when buying a bread from the market, panaderia, and eating it without throwing a piece of it to the bin later on, when it is too dry for you and too massive for horses to jaw, does not necessarily make you feel extremely happy.

Sometimes you think nowadays that the services available from the IT sector are a great jungle of bullshit and bit jargony, which only hazzles you because you do not know which rope that you draw can be a nice and easily usable service and which can make you think that how nice it would have been a hippie in the 70s when no PCs were available for public.

However, when I can do my work by the Internet, VPN, SSH, StarTeam, VSS, CVS, CaliberRM, Doors, ICANC, OutLook, Notepad, Mozilla and GIMP, as also solve problems and have discussions and meetings using VoIP with a SIP in Finland, I feel fantastic in Spain.

Soini

Eka koulupäivä

Tänään alkoi yliopisto, eikä puhettakaan leppoisasta mañana-meinigistä. Ohjelmassa oli tervetuliaispuhetta, lukujärjestyksen tekoa, espanjan koe ja Erasmus-opiskelijoihin tutustumista tapasten ääressä.

Tervetuliaispuheet menivät vähän yli, mutta sen verran olen ymmärtänyt, että Alfonso X on korkeatasoinen yliopisto rikkaille penskoille. Monet opiskelija-asunnot täällä ovat täyden palvelun asuntoloita, joissa vuokraan kuuluu siivous, pyykinpesu ja ruoka. Tunnelma on siis ihan yhtä hienostunut kuin kotona Pyynikillä:) Etukäteen olin kuullut, että täällä vedetään hierarkinen raja opettajien ja opiskelijoiden välille, mutta tänään sain onneksi toisen kuvan. Erasmus-opiskelijoille esittäytyneet opettajat olivat nuoria ja epämuodollisia.

Lukujärjestystä tehdessä iski ahneus: 5 tuntia luentoja päivässä (+ sama kotona sanakirjan kanssa). Opintopisteinä urakka näyttää paljon leppoisammalta, joten olen ehkä tulkinnut aikatauluja väärin. Esimerkiksi ilmoittautumalla kaikkiin harjoituksiin kahdesti, mikä voikin osoittautua toimivaksi ratkaisuksi.

Espanjan kirjallinen koe meni kesäyliopiston rutiinilla. Samoja kielioppiasioita kysyttiin täällä vaikeampien sanojen ja lauseiden yhteydessä. Huomenna on ohjelmassa suullinen koe, jonka jälkeen opiskelijat jaetaan eri tasoisille kielikursseille. Kirjallisesti voisin pärjätä jatkokurssilla, mutta jutskailu on vielä toivottoman kankeaa. Osa Erasmus-opiskelijoista puhuu espanjaa sujuvasti, erityisesti italialaiset ja ranskalaiset, mutta on joukossa onneksi muitakin sujuvasti hymyileviä tankeroita.

Opiskelijat vaikuttivat ensisilmäyksellä mukavilta, kaikilla oli tietysti ensimmäisenä päivänä kova halu tutustua. Mun piti vähän miettiä mitä puhun ja vastailen, etten vaikuta liian kokeneelta ja kyyniseltä:)

Maarit

Kuuma suihku

Heräsin tänään lupaavaan kilkutukseen ja ajattelin tyytyväisenä, että Soini on tiskaamassa. Kilkutukseen liittyi kuitenkin tarmokasta puhinaa, vaikka tiskiä oli vain pieni vuori. Lämmitysmasiinan korjaaja! Olen soittanut 10 puhelua, vastannut yhtä moneen ja harvoin tiennyt kenen kanssa selvitän asiaa. Eikä mitään yleensä tapahdu ennen puolta päivää. Mutta tuossa hän kiroilee ja loiskuttaa, meidän keittiössä. Kohta pääsen lämpimään suihkuun. Sitten perustarpeet ovatkin tyydytetyt ja voin kirjoittaa seuraavan kerran korkealentoisia akateemisia pohdintoja.

Maarit

Netti pelaa

Pisteet Telfonicalle! Luvattu 7-15 päivän toimitusaika osoittautuikin 4 työpäiväksi. Meillä on mieletön 3 megan kaista, mutta säästimme tietenkin asennuskuluissa: Tilasimme paketin, jossa asennamme piuhat ja boxit itse. Telefonican edustaja ei ollut kovin iloinen, kun en suostunut allekirjoittamaan nettiä asennetuksi seinään asti, ennen kuin sain Googlen näkymään koneelleni. Siinä sitten solmin piuhoja, buuttasin konetta ja yritin hymyillä kiireiselle asentajalle.

Nyt homma toimii ja parhaillaan Soini pitää tuossa vieressä netti/Voip -palaveria Suomeen.

Cyberterveisin,

Maarit

Peacefull start in Villanueva de la Cañada

¡Hola international friends!

Here we are, in a small town 30 km from Madrid. Town is packed with students (only 10 years younger than us) and there weren´t many free flats. However, we were lucky to find one just for ourselves. It is painted colorfully by a former tenant - an architecture student - and has a nice view on a plaza with bars and small shops.

It has been easy to sort out things here. People are friendly and they have plenty of time to help us. And because of a language barrier it really takes time...

Saludos!

Maarit

Asettautuminen Villanueva de la Cañadaan

Espanjassa on vierähtänyt nyt viikko, ja koti alkaa olla pystyssä.

Meillä on kaunis pikkukaksio Villanueva de la Cañadan keskustassa. Edellinen asukas - arkkitehtiopiskelija - on maalannut kämpän hauskasti ja vuokranantaja lupasi hankkia puuttuvat tavarat "mañana". Parvekkeelta on näkymä aukiolle, jota ympäröivät baarit ja putiikit. Jokainen (ruoka)tavara haetaan eri kaupasta ja päivällä vietetään 3 tunnin siestaa.

Pikkukaupungissa on ollut helppo järjestää asioita, ihmiset ovat ystävällisiä ja kiireettömiä, ja palvelut ovat kävelyetäisyydellä. Saa nähdä mökkiydymmekö tänne täysin. Olemme käyneet pari kertaa Madridissa, missä oli komeaa ja kiireistä, eivät pidä edes siestaa:)

Jos jotain muuttaisin, niin lämmin vesi olisi kiva yllätys. Onhan täällä lämmin, mutta kylmä suihku alkaa kohta kyllästyttää. Keittiössämme on kaasulämmitin, jolla vesi olisi tarkoitus lämmittää, mutta meidän insinöörintaidot eivat riitä koneen virittämiseen. Asuntotoimiston poika kävi "auttamassa" ja tuloksena on, etta koneesta tippuu nyt vettä poydälle, mutta ei edelleenkään lämmintä.

Saludos!

Maarit