Lomalla

Tyot taisivat ottaa vahan voimille, sairastuimme nimittain molemmat heti loman alkajaisiksi. Mina sain kurkkukivun jo Jipijapassa ja laakitsin itseani heti paikallisen apteekkarin suosittelemalla pillerikoktaililla. Tehokkaat olivat laakkeet - maha meni sekaisin paivaksi, mutta kurkkukipu katosi hetkessa. Eilen oli Soinin vuoro sairastua, mutta enaa en loytanyt samaa laakeyhdistelmaa ja Soini on joutunut lepailemaan hotellilla koko paivan.

Jatimme Jipijapan koululaiset oman onnensa nojaan torstaina ja suuntasimme lansi-rannikkoa pitkin luikerrellen kohti paakaupunkia. Eilen paasimme varjoliitelemaan ja se oli huisia. Tandemliidon kokenut osapuoli etsiskeli nostavia ilmavirtoja lintuja seuraamalla ja hetkessa olimme 10 m ylempana. Mukavan rauhallinen maisemienkatselulaji. Joskin mulle tuli vahan matkapahoinvoiva olo. Tasapainoelimeni toimivat ilmeisesti vain maan pinnalla.

Tanaan olen jarjestellyt tulevien lomaviikkojen ohjelmaa ja katsellut Ecuadorilaisittain tiptopsiistia Bahíaa. Kaupunki on satsannut paljon ymparistoasioihin ja siisteyteen, mika tekee katukuvasta viihtyisan. Taalla lomailee varakkaita paikallisia, mutta ei juurikaan meikalaisia valkonaamoja. Meilla on huippu yosija vanhassa espanjalaistyylisessa huvilassa, joka on muutettu hotelliksi. Talossa on paljon vanhoja huonekaluja ja ihana merinakoala. Majapaikan metsastaminen oli yllattavan hankalaa. Kriteerini - ikkuna ja puhdas kylpyhuone - kavelyttivat meita pitkalle iltaan. Vahan yllattaen hinnatkin olivat kovempia kuin aikaisemmin nakemillamme gringorannoilla.

Ensi viikolle suunnittelin vuoristoa, sitten viidakkoa ja lopuksi kylpemista ja ostoksia. Eika mitaan lapsiperheille suunnattua:)

Vesivessa

Vesivessa on saanut uuden merkityksen taalla kuivassa Jipijapassa. Kaupungin vesiputkisto on tyhjillaan ja kaikki vesi ostetaan sailioautoista tai kanisterikauppiailta. Naissa oloissa posliininen vesisailio lahinna itkettaa, mutta valitettavasti se kuuluu joka kodin varusteluun. Huuhtelu hoidetaan miten milloinkin. Tiesitteko, etta vessan voi huuhdella mm. pissaamalla "viimeisen tipan", jos sattuu olemaan aamun viimeinen vessassakavija. Suihkuun vesi tulee ylos nostetusta sailiosta ja olenkin keksinyt kayda suihdussa amparin kanssa. Nain saan 5 litraa kertaalleen kierratettya huuhteluvetta. Talla pahinkin rakkovikainen oppii kaymaan vessassa vain kolme kertaa vuorokaudessa. Paikalliset ilmeisesti harvemminkin, vessat ovat nimittain aina vapaina. Ikava on mokkihuussia:)

Loma lahestyy

Viela kolme paivaa lasten hoykyytettavana ja sitten koittaa loma! Opetushomma ei tosin enaa ole niin kaoottista kuin edellisen blogimerkinnan aikaan. Olen pyytanyt luokanopettajia pysymaan luokissa tuntieni ajan ja tehtaillut taalla nettikahvilassa materiaaleja oppilaille. Heilla ei ole kirjoja ja osa kirjoittaa kotitehtavat sellaisilla harakanvarpailla, ettei niita erota matematiikan muistiinpanoista. Suttuiset kopioni ovat uutuudessaan viehattavia ja ne ovat toivottavasti auttaneet joitain oppilaita hoksaamaan teorian ja harjoitusten yhteyden. Tanaan askartelin sadistisen tentin.

Kaksi edellista viikonloppua vietimme rannalla. Ensin menimme Puerto Cayoon ja ryhavalaita katsomaan. Ne vaeltavat tanne pariutumaan nain heina-elokuussa ja kosioleikit olivat nakemisen arvoisia. Kaksi 13-metrista valasta ponkaisivat kokonaan ilmaan ja loiskahtivat sitten selalleen sadan metrin paassa valaita pienemmasta paatistamme. Joissain paikoissa valaiden ihmettelijoita on kai hairioksi asti, mutta meista tuntui kylla pienelta luonnonvoimien aarella...

Seuraavat rantakohteemme Puerto Lopez ja Montañita keskittyivat toisenlaisten voimien etsintaan. Eritysesti jalkimmaisessa oli lempea pilven tuoksu koko kylassa, rastapaiset lankkarit myivat nilkkakoruja ja basso tarisytti hotellia aamuviiteen saakka. Happy hour -koktailien lisaksi paasimme kokeilemaan surffausta. Eihan siita tullut kuin mustelmia polviin, mutta hauskaa oli.

Ja paluumatkalla bussissa pongasimme varkaan. Bussi oli yobussi rannikko-paakaupunki, eli paras paikka gringojen ryostoon. Minulle epatyypilliseen tapaan olin skarppina, enka laittanyt reppua "henkilokunnan" ohjeen mukaisesti ylahyllylle. Epailyttavasti myos ko. "tyontekijalta" tarkastettiin matkalippu ja jossain vaiheessa han siirtyi taaksemme istumaan. Ja sitten huomasin reppuni hivuttautuvat taakse pain. Mitaan ei havinnyt, eika havittavaakaan olisi ollut kuin 20 dollaria, mutta tunsipa taas itsensa kokeneeksi matkailijaksi. (Vrt. Madridissa taskuvarkaan uhriksi joutunut kokenut matkailija.)

Kurkku kahea

7-luokkalaiset koettelivat tanaan hermojani ja aanijanteitani. Olin sekoitellut eilen opiskellut sanat isolle paperille, jonka ripustin luokan eteen. Selitin kuinka kaikkien pitaa istua hiljaa, viitata kun loytavat sanan ja mina valitsen sanan ympyroijan. Sitten kaannamme sanan ja harjoittelemme lausumista... Samalla hetkella kun sain paperin seinalle, ymparillani oli 20 huutavaa kakaraa tussit ojossa. Sama meininki jatkui kunnes naapuriluokan opettaja tuli palauttamaan jarjestyksen. Jatkossa teetan taatun tylsia harjoituksia ja lahetan kaikki vuoronperaan rehtorin puhutteluun.

Eilen paasin mielenkiintoiselle roskaretkelle. Tein lenkin roska-auton kyydissa ja lopuksi kavimme kippaamassa lastin kaatopaikalle. Taalla ollaan aika kaukana jatehuoltomaarayksista ja koneellisesta tyhjennyksesta... Roska-auton repsikka soittaa kelloa ja ihmiset tuovat pussukkansa kadulle, mista apumiehet heittelevat ne lavalle. Kaatiksella kaydaan kauppaa materiaaleista, kasvatetaan karjaa ja asutaan. Ensi viikolla saan esitella kunnanisille suomalaista jatehuoltoa. Tuntuu vaikealta sovitella sanoja, kun elintasomme on niiin kaukana takalaisesta.

Viikonloppuna lahdemme 1/2 h paahan rannikolle katsomaan valaita. Odotan retkea paitsi valaiden myos kukkojen takia. Jipijapassa taytyy nimittain opetella nukkumaan aamuyot kukkojen saestyksella. Taloissa ei ole ikkunalaseja vaan pelkat reiat seinissa ja kuten jo selitin, seinat loppuvat paan korkeudelle. Akustiikka on siis varsin "toimiva". Illalla voi paattaa jutskaileeko sukulaisten kanssa sohvalla vai seinan yli omasta sangysta ja pian heidan lahtonsa jalkeen alkaa se kukkokonsertti. Puerto Cayon rantakohteesta valitsen hotellin aanieristyksen perusteella:)

Nyt ajattelin lahtea rohkeasti kokeilemaan paikallista saunaa. Raportoin myohemmin kuinka perverssia menoa sana taalla pain maailmaa tarkoittaa.

Jipijapa

Eilisen koko paivan bussimatkan jalkeen olemme nyt tassa veikean nimisessa kaupungissa. Bussimatka oli hauska ja mahaa kaantava: tiet kiemurtelivat, salsa soi, ovet olivat auki ja ohittelimme rankan nakoisia rekkoja. Illalla tutustuimme isantaperheisiimme, jotka edustavat paikallista keskiluokkaa. Meidat majoittava perhe myy kuistillaan kalaa ja pitaa "puhelinkioskiyritysta". Perheen 18 v. tytto opiskelee yliopistossa ymmartaakseni farmaseutiksi. Lisaksi tapasimme ison joukon sukulaisia, jotka esittelivat lastensa englannintaitoja meille "professoreille".

Asunto on vaatimaton ja olen paattanyt valttaa mahatautia, vessa ei nimittain houkuttele pidemmaksi aikaa. Asunnossa on betonilattia ja matalat seinat isoa tiilta, korkealla nakyy peltikatto, jonka reijista voi paatella auringon nousun. Television edessa on nelion pala muovimattoa. Telkkaria voi katsella mukavasti riippukeinusta. Takapihalla kiekuu kukko ja etuoven edesta menee bussi. Kaikki on siistia ja meilla on oma huone ja isot sangyt. (Epailen etta perhe nukkuu jossain lattialla ja meille on varattu kaikki huushollin mukavuudet.) Kotiudumme varmasti hyvin, kunhan kaikki lopettavat ylimaaraisen hossotyksen ja superkohteliaisuuden.

Aamulla meidat nelja vapaaehtoistyontekijaa jaettiin omiin kouluihimme. Mina sain 480 oppilaan koulun, jossa opetan 6. ja 7. (viimeinen pakollinen) luokkia nelja tuntia paivassa. Rehtori esitteli minut oppilaille ja pelasin heidan kanssaan vahan koripalloa. Kaikki olivat luonnollisesti innoissaan olemuksestani - halusivat siis massiivisen pelaajan joukkueeseensa. Luokkakoot ovat 20-30, eli pelkoni 50 hallitsemattomasta pennusta osoittautuivat aiheettomiksi. Huomenna kaikki oppilaat kokoontuvat kunnantalolle kuulemaan projektista ja ymparistoasioista. Ylihuomenna pidan aamunavauksen:) ja testaan oppilaiden taitoja suullisella kokeella. Kaikki vaikuttaa hyvin organisoidulta ja leppoisalta, toivottavasti fiilis on sama viela ekan tuntini jalkeen.

Nyt yritan suunnistaa kohti kotia ja lounasta. Illalle minulle on varattu keskustelua kaupungin jatehuollosta ja kierratyksesta kunnanisien kanssa. Tosi mielenkiintoista, mutta kielitaitoni vahan arveluttaa...

Chiriboga

Ensimmainen tyoviikko vierahti nopeasti “mokkeillessa”. Asuimme Chiribogan kylassa, 50 km ja kaksi tuntia Quitosta. Bussi- ja autonlavamatkoilla vuorten yli ihailimme suut auki vuoristoa, subtrooppista metsaa, vesiputouksia, maatiloja ja oljyputkia. Itse tyo oli melkein samaa mokkipuuhailua kuin joka puolella maailmaa – tavaroiden kantamista paikasta A paikkaan B, ja mahdollisesti vuoden paasta takaisinJ Lisaksi teimme vahan “metsitystyota” raivaamalla muutaman vuoden ikaista metsaa kuokilla ja viidakkoveitsilla.

Ymparistoprojektiin osallistuminen oli erittain mielenkiintoista, vaikkakin puuhan perimmainen tarkoitus jai vahan epaselvaksi. Foundation Chiriboga valittaa monenmoisia vapaaehtoistyontekijoita eri puolille Ecuadoria. Englannin ja tietotekniikan opettajilla on selkeat tehtavat, samoin kodittomien lasten kanssa tyoskentelevilla, mutta ymparistoasia tuntui vahan abstraktilta. Hienosti varustellulla mokilla vastustettiin kylalaisten elinkeinoa, joka on puiden ryosto valtion metsista. Tietyista puulajeista saa hyvat rahat ja kylan ympariston metsista niita ei enaa paljoa loydy.

Mokin elinkeinona sen sijaan oli kalan kasvatus ja hedelmapuiden hoito. Arjen pyorittamisessa ymparistoasiat jaivat valilla mukavuuden jalkoihin, voi olla etta tiedon puutteen takia. Nautimme vesivessoista, roskilla ja puilla lammitetysta vedesta jne.

Koko viikon parasta antia olivat keskustelut mokin vakityontekijoiden kanssa. Kokkimme! oli kolmen lapsen yksinhuoltajaaiti ja ulkotoista vastaavan miehen kuusi lasta asuivat rannikolla ja nakivat isaansa joka toinen kuukausi. Ihanan avoimia ja iloisia ihmisia.

Nyt lahtee bussi kohti kylaa, jossa opetamme englantia, adios!