Tulihan sekin vihdoin. Luennot yliopistossa, jossa ei ole kuultukaan akateemisesta vapaudesta, ovat nyt takana. Samoin "ryhmä"työt. Sekä tietenkin mukavat ymmärtämisen ja oppimisen kokemukset, tankeroespanjakeskustelut positiivisten espanjalaisten kanssa, cafe con leche&tostada -aamiaiset ja paljon muuta, mikä taatusti kultaantuu ajan kuluessa.
Matikan kursseista sain jo opintopisteet. Kesäkuussa olisi vielä espanjan, fysiikan ja kemian tentit. Tänään olen laiskasti väsäillyt esitelmään Villanuevan jätehuollosta:) Täällä on erittäin kattava jätteiden lajittelu- ja keräysjärjestelmä. 4 jätelajin keräyspisteitä on joka toisessa kadunkulmassa ja niitä tyhjennetään jatkuvasti. Laiton kunnan kuluttajaneuvojalle kysymyksen jätteiden käsittelystä ja hyötykäytöstä sekä systeemin rahoituksesta. Tietenkin väsään työtä viimetipassa ja toivon, että vastaukset tulevat ennen dedistä.
Viime päivinä päässäni on pyörinyt yliopistoa enemmän Ecuador. Lentojen järjestäminen eurooppalaiseen kesäloma-aikaan osoittautui monimutkaiseksi. Ensin varasimme Madrid-x välilaskua-Quito-sama takaisin -lennot rumbo.comista. Syötimme luottokorttitiedot, faksasimme kopiot passeista ja luottokortin molemmista puolista, minkä jälkeen firmalta tuli ilmoitus siitä, ettei lentoja lennetäkään. Seuraavaksi teimme samat systeemit edeams.comin kanssa, paitsi tällä kertaa maksoimme lennot tilisiirrolla. Ja taas lennot peruttiin. Sitten etsimme lentoja Madrid-Bogota, Madrid-Miami, Helsiki-Quito jne. Kunnes kokeilimme voiko Kilroyn lentoja järkkäillä lähtemään ja palaamaan eri kaupunkeihin. Näin saimme kohtuuhintaisen (verrattuna muihin yritelmiin) paketin: Madrid - x välilaskua - Quito, Quito- x välilaskua - Hki. Nyt vielä toivotaan, ettei edreams käytä lippurahojamme esim. asekauppoihin, vaan palauttaa ne kiltisti tilillemme, jossa on tällä hetkellä 4,91 €.
Meidän piti mennä tänä viikonloppuna vapaaehtoistyöntekijöiden koulutukseen Barcelonaan, mutta eilen kävikin ilmi, että se pidetään katalaanin kielellä. Yritimme soittaa tapahtuman järjestävään kansalaisjärjestöön ja kysellä mahdollisuutta vaihtaa kieltä espanjaksi. Jos ei nyt Power Pointeja, niin ainakin puhekieli. Mutta ei. Heidän täytyy puolustaa omaa kieltään ja 2 osallistujan takia ei voida aiheuttaa kärsimystä muille. Aika sisukasta nationalistimeininkiä! TTY:llä vaihdetaan huhujen mukaan luentokieli enkuksi, jos luennolle ilmoittautuu 1 vaihtari... Taidamme lähteä Ecuadoriin Lonely Planetin voimalla, kantapään kauttahan oppi tunnetusti menee parhaiten perille.
Tämän linkin takana aikaisemman työleireilijän tarina samasta projektista, mihin me olemme menossa:
http://www.kvtfinland.org/index.php?option=com_content&task=view&id=144&Itemid=144
perjantai 30. toukokuuta 2008
perjantai 23. toukokuuta 2008
Ecuador
Päästiin työleirille! Heinäkuu kuluu nyt sitten paikallisen ympäristöjärjestön töissä: ensin vuoristossa "lapiohommissa" ja sitten rannikolla englantia/tietotekniikkaa opettaen. Tänään olemme hoidelleet papereita kuntoon ja etsineet lentoja. En edes viitsi miettiä puuhiemme ekologisia jalanjälkiä, jotka ovat taatusti kanoottikokoa...
Tyypilliseen tapaani toimin ensin ja mietin sitten. Nyt kun lähtö on varmaa, olen keksinyt, että suunnitelma on vähän pelottava. Halpislentomme kulkevat Kolumbian kautta, joka on noussut täällä uutisiin huumeiden ja viidakon rikollisetsintöjen muodossa. Ja kolumbialainen ratsastustuttavamme on kokenut kotimaassaan niin karuja, että en voi olla pitämättä maata vaarallisena. Todennäköisesti en uskalla poistua lentokentältä Bogotan pitkän vaihdon aikana, ellei kaverimme järjestä jotain serkun kaimaa meille kaupunkioppaaksi:)
Reippaalle reppumatkaajalle tälläiset ajatukset ovat uusia ja epämiellyttäviä. Haluaisin luottaa ihmisiin ilman vihamielisiä ennakkoluuloja. Toivottavasti pelkoni on pelkkää lähtöjännitystä ja muuttuu viisaaksi avoimuudeksi?! kunhan pääsemme asiaan, eli paikan päälle. Eikä ole kovin loogista kuvitella Etelä-Amerikan matkailua vaaralliseksi mantereen yhden maan törppöilyjen takia. Vähän kuin odottaisi törmäävänsä Italian mafiaan Ranskassa.
Tyypilliseen tapaani toimin ensin ja mietin sitten. Nyt kun lähtö on varmaa, olen keksinyt, että suunnitelma on vähän pelottava. Halpislentomme kulkevat Kolumbian kautta, joka on noussut täällä uutisiin huumeiden ja viidakon rikollisetsintöjen muodossa. Ja kolumbialainen ratsastustuttavamme on kokenut kotimaassaan niin karuja, että en voi olla pitämättä maata vaarallisena. Todennäköisesti en uskalla poistua lentokentältä Bogotan pitkän vaihdon aikana, ellei kaverimme järjestä jotain serkun kaimaa meille kaupunkioppaaksi:)
Reippaalle reppumatkaajalle tälläiset ajatukset ovat uusia ja epämiellyttäviä. Haluaisin luottaa ihmisiin ilman vihamielisiä ennakkoluuloja. Toivottavasti pelkoni on pelkkää lähtöjännitystä ja muuttuu viisaaksi avoimuudeksi?! kunhan pääsemme asiaan, eli paikan päälle. Eikä ole kovin loogista kuvitella Etelä-Amerikan matkailua vaaralliseksi mantereen yhden maan törppöilyjen takia. Vähän kuin odottaisi törmäävänsä Italian mafiaan Ranskassa.
maanantai 19. toukokuuta 2008
Sevilla
Pyrahdimme viikonlopuksi Sevillaan ja mukavaa oli. Selvisimme matkasta ilman turististressia, toisin sanoen emme juuri nahneet kirkkoja, museoita ym. historiallisia kohteita, mutta sitakin enemman puistoja ja ravintoloita.
Sevillassa on hieno kaupunkipyorasysteemi. Automaatista voi ostaa vuosikortin tai viikon 5 euron arvoisen turistikortin. Automaatteja on ympari kaupunkia ja niiden ymparilla on aina noin 20 pyorapaikkaa. Pyorat lunastetaan tunnusluvulla automaatista ja jatetaan seuraavaan pisteeseen. Pyorien nopeaan kiertoon kannustaa hinnoittelu: eka puolituntinen on aina ilmainen ja seuraavista tunneista veloitetaan muistaakseni 2 e luottokortilta. Pyorapisteita piisasi ja pyorat olivat hyvakuntoisia. Poljimme mm. nykytanssiesitykseen kaupungin laidalle ja 5 km kaupungista olevaan sunnuntainviettopuistoon. Toki jarjestelmassa oli miinuksensakin: pyorat eivat aina mahtuneet suosituimpiin pisteisiin ja kerran nahtiin tuttu Microsoft Embedded -bugi ilmoitus. Bugin ansiosta pyoramme jaivat palauttamattomaan tilaan kaupungista lahtiessamme. Mielenkiinnolla odotamme Visa-laskua.
Mun Visalla tosin ei enaa raksuta mikaan veloitus, se nimittain varastettiin paluumatkalla Madridin metrossa. Klassinen ja tyhma tilanne: Soinin taskussa olleesta metrolipusta loppuivat matkat ja mina kaivoin uuden lomakostani metroportilla. Sitten tungin lompakon reppuun paallimmaiseksi, koska kohta sielta olisi pitanyt kaivaa bussilippu. Pian joku nainen koputti olkapaatani ja sanoi repun olevan auki. Tungin lomakkoa syvemmalle ja laitoin vetoketjun kiinni. 5 sekunnin paasta lompakkoa ei enaa ollut. Tylsaa ja tyypillista: Kuvittelen itseni jo niin madridilaiseksi, etten noudata jarkevien turistien rahat-rintiskoissa-ratkaisuja.
Tata on sattunut ennenkin, joten prosessi on tuttu ja eilisessa matkahuumassa siita tuli mieleen monia positiivisiakin puolia: Paasee harjoittelemaan espanjan oppikirjasta tuttua sanastoa poliisilaitokselle; tulee vihdoin ajettua e-ajokortti; (ja Soinin a, koska hanenkin ajokorttinsa oli mulla tallessa); saan uuteen Visaan paremman taustakuvan, josta erottaa kortin numeron; kateista ei ollut, onneksi olin tuhlannut ne matkalla; eika niiden entisten korttien kuvatkaan olleet haappoisia. Positiivista ajattelua lienee hyva harjoitella ennen kesan Etela-Amerikan reissua;)
Sevillassa on hieno kaupunkipyorasysteemi. Automaatista voi ostaa vuosikortin tai viikon 5 euron arvoisen turistikortin. Automaatteja on ympari kaupunkia ja niiden ymparilla on aina noin 20 pyorapaikkaa. Pyorat lunastetaan tunnusluvulla automaatista ja jatetaan seuraavaan pisteeseen. Pyorien nopeaan kiertoon kannustaa hinnoittelu: eka puolituntinen on aina ilmainen ja seuraavista tunneista veloitetaan muistaakseni 2 e luottokortilta. Pyorapisteita piisasi ja pyorat olivat hyvakuntoisia. Poljimme mm. nykytanssiesitykseen kaupungin laidalle ja 5 km kaupungista olevaan sunnuntainviettopuistoon. Toki jarjestelmassa oli miinuksensakin: pyorat eivat aina mahtuneet suosituimpiin pisteisiin ja kerran nahtiin tuttu Microsoft Embedded -bugi ilmoitus. Bugin ansiosta pyoramme jaivat palauttamattomaan tilaan kaupungista lahtiessamme. Mielenkiinnolla odotamme Visa-laskua.
Mun Visalla tosin ei enaa raksuta mikaan veloitus, se nimittain varastettiin paluumatkalla Madridin metrossa. Klassinen ja tyhma tilanne: Soinin taskussa olleesta metrolipusta loppuivat matkat ja mina kaivoin uuden lomakostani metroportilla. Sitten tungin lompakon reppuun paallimmaiseksi, koska kohta sielta olisi pitanyt kaivaa bussilippu. Pian joku nainen koputti olkapaatani ja sanoi repun olevan auki. Tungin lomakkoa syvemmalle ja laitoin vetoketjun kiinni. 5 sekunnin paasta lompakkoa ei enaa ollut. Tylsaa ja tyypillista: Kuvittelen itseni jo niin madridilaiseksi, etten noudata jarkevien turistien rahat-rintiskoissa-ratkaisuja.
Tata on sattunut ennenkin, joten prosessi on tuttu ja eilisessa matkahuumassa siita tuli mieleen monia positiivisiakin puolia: Paasee harjoittelemaan espanjan oppikirjasta tuttua sanastoa poliisilaitokselle; tulee vihdoin ajettua e-ajokortti; (ja Soinin a, koska hanenkin ajokorttinsa oli mulla tallessa); saan uuteen Visaan paremman taustakuvan, josta erottaa kortin numeron; kateista ei ollut, onneksi olin tuhlannut ne matkalla; eika niiden entisten korttien kuvatkaan olleet haappoisia. Positiivista ajattelua lienee hyva harjoitella ennen kesan Etela-Amerikan reissua;)
tiistai 13. toukokuuta 2008
Työleirille
En ole hetkeen aikaan tilittänyt tuntojani tänne, koska päässäni on jumittanut levy: "Mää oon niin etevä enkä kestä noita idiootteja". Tunne on kivempi kuin päinvastainen ja ehkä yleinenkin, mutta vaikuttaa hölmöltä, kun sen toistaa kirjallisesti useita kertoja. Yhteistyökyvyttömäksi leimautumisen vielä kestän, mutta tilanteen konkreettinen miinus on työmäärä: Etevyyteni ei ole synnynnäistä muuten kuin vahvojen perslihasten muodossa. Hikoilen 24/7 kevään ryhmätöiden parissa ja korjaan muiden laskuvirheet - heillä kun ei ole rutiinia kaavojen pyörittelyyn...
Perkele! Kannatan lusmuilua niin kauan kun se ei ole pois mun yöunista (nim. opiskeleva oikeistolainen;). Täytyy varmaan tulevaisuudessa hakeutua töihin johonkin huippuosaajakeskukseen, jossa voin rauhassa kaivella nenää, kun muut puurtaa. Yritän pitää suhteeni yliopistolaitokseen ja suloisiin opiskelukavereihini viileinä. Onneksi satunnaisesti antamani palaute menee kehnon kielitaitoni piikkiin ja yleensä lauhdun sitä laukoessani, enkä ala toistamaan kitkeriä näkemyksiäni toisin sanakääntein. Enää 2,5 viikkoa tiimityöskentelyä ja sitten koittaa minunlaiselleni pätijälle paremmin sopiva tenttikausi.
Henkisesti olen jo kesässä ja Etelä-Amerikan työleirillä! Olemme hakeneet heinäkuuksi erilaisille vapaaehtoistyöleireille Ecuadoriin, Boliviaan ja Meksikoon. Parin viikon päästä pitäisi tulla tieto leirille pääsystä. Mahdolliset hommat ovat ekoyhteisön rakennus- ym. töitä ja/tai englannin/tietotekniikan opetusta. Kiva olisi kerrankin tehdä turisteilun ohessa jotain hyödyllistä ja nähdä uusi paikka vähän erilaisesta näkökulmasta. Ja tietenkin hioa espanjan kielioppia uusien tuttavuuksien kanssa.
Täällä on nyt ihanan vehreää, samanlaista kuin Suomessa juhannuksena. Aika paljon on sadellut, mutta se on lenkkimaisemien kukkimisen arvoista. Niityt ovat keltaisen ja violetin sävyiset, varmasti olen tunnistanut (hajun perusteella) vain rosmariinipuskat. Nyt täytyy nauttia ja laukata pitkin lammaspolkuja, koska kohta kuulemma lämpenee niin, ettemme tiedä miten päin olisimme ilmastoimattomassa kämpässämme. Soini varmaan koodaa uikkareissa ja minä siirryn pänttäämään julkisiin tiloihin.
Perkele! Kannatan lusmuilua niin kauan kun se ei ole pois mun yöunista (nim. opiskeleva oikeistolainen;). Täytyy varmaan tulevaisuudessa hakeutua töihin johonkin huippuosaajakeskukseen, jossa voin rauhassa kaivella nenää, kun muut puurtaa. Yritän pitää suhteeni yliopistolaitokseen ja suloisiin opiskelukavereihini viileinä. Onneksi satunnaisesti antamani palaute menee kehnon kielitaitoni piikkiin ja yleensä lauhdun sitä laukoessani, enkä ala toistamaan kitkeriä näkemyksiäni toisin sanakääntein. Enää 2,5 viikkoa tiimityöskentelyä ja sitten koittaa minunlaiselleni pätijälle paremmin sopiva tenttikausi.
Henkisesti olen jo kesässä ja Etelä-Amerikan työleirillä! Olemme hakeneet heinäkuuksi erilaisille vapaaehtoistyöleireille Ecuadoriin, Boliviaan ja Meksikoon. Parin viikon päästä pitäisi tulla tieto leirille pääsystä. Mahdolliset hommat ovat ekoyhteisön rakennus- ym. töitä ja/tai englannin/tietotekniikan opetusta. Kiva olisi kerrankin tehdä turisteilun ohessa jotain hyödyllistä ja nähdä uusi paikka vähän erilaisesta näkökulmasta. Ja tietenkin hioa espanjan kielioppia uusien tuttavuuksien kanssa.
Täällä on nyt ihanan vehreää, samanlaista kuin Suomessa juhannuksena. Aika paljon on sadellut, mutta se on lenkkimaisemien kukkimisen arvoista. Niityt ovat keltaisen ja violetin sävyiset, varmasti olen tunnistanut (hajun perusteella) vain rosmariinipuskat. Nyt täytyy nauttia ja laukata pitkin lammaspolkuja, koska kohta kuulemma lämpenee niin, ettemme tiedä miten päin olisimme ilmastoimattomassa kämpässämme. Soini varmaan koodaa uikkareissa ja minä siirryn pänttäämään julkisiin tiloihin.
lauantai 3. toukokuuta 2008
Ranta-loma
Viime viikonloppuna teimme pikapyrähdyksen Alicanteen, Espanjan itä-rannikolle. Olenkohan jo aikaisemmin mainostanut, että minusta on tullut kärsivällinen bussimatkustaja. Aikaisemmin tylsistyin peltojen tuijottamiseen, mutta nykyään minusta on ihanaa istua mitään tekemättä viisi tuntia. Good for climate:) kaikki nimittäin suosittelevat halpoja maan sisäisiä lentoja, mutta me olemme hurskaasti välttäneet niitä mm. ilmastonmuutoksen nimissä. Aikamoista tekopyhyyttä ajatellen intoamme kaukomatkoihin...
Alicantessa oli ihanan lämmintä, hienot rannat ja näin ennen varsinaista turistiryntäystä mukavan rauhallista. Pitkin rantaa oli rakennettu järkyn näköistä turistihotellilähiökompleksia, mutta kaupungin pieni vanha keskusta oli viehättävä. Meillä oli sympaattinen - eli halpa, vino ja värikäs - hostellihuone ytimestä ja siitä läpsyttelimme vuoron perään rannalle, terassille ja linnan näköalatasanteelle.
Loma tuli tuttuun tapaan tarpeeseen. Stressasin taas itseni seinillekiipeilyfiiliksiin 3. jakson välikokeisiin päntätessä ja tulokset olivat sen mukaiset. Luonnontieteellinen kliimaksini koostui arvosanoista 9,8/10, 9,8/10 ja 8,6/10. Viimeisin kemiasta, jossa täytyy vastata kokonaisilla lauseilla. Moinen hikarimenestys vähentää paineita touko-kesäkuun viimeisistä tenteistä. Toivottavasti vaan osaan oikeasti ottaa vähän rennommin... Täkäläinen megakurssisysteemi kysyy kyllä hermoja. Kursseja ei ole paloiteltu tyyliin insinöörifysiikka 1,2,3 vaan kaikki fysiikan perusopinnot on kasattu yhteen vuoden kestävään kurssiin. Pahimmassa tapauksessa koko vuoden puurtamisen voi siis sössiä esim. saamalla viimeisessä tentissä migreenikohtauksen, iik!
Onneksi olen sen verran maanisdepressiivinen, että virittäydyn tenttikierroksille vasta lähempänä h-hetkeä. Vappu-viikonlopun olen laukannut ympäri Madridia Suomi-vieraan kanssa ja kartoittanut monta uutta puistoa ja baarikatua. Aurinko on paistanut ja olo on ollut ihanan keväisen energinen. Kevätenergiaa ole kohdistanut myös kesä(työ)suunnitelmien edistämiseen. Olen lähettänyt muutamia s-posteja ja kääntänyt CV:n espanjaksi, mutta vastauksia ei ole vielä kuulunut. Haluaisimme viettää kesän jossain espanjakielisessä paikassa verbioppia hioen. Soini vuosilomaillen, minä (vapaaehtois)töissä tai mitä nyt sitten saankaan järkättyä.
Alicantessa oli ihanan lämmintä, hienot rannat ja näin ennen varsinaista turistiryntäystä mukavan rauhallista. Pitkin rantaa oli rakennettu järkyn näköistä turistihotellilähiökompleksia, mutta kaupungin pieni vanha keskusta oli viehättävä. Meillä oli sympaattinen - eli halpa, vino ja värikäs - hostellihuone ytimestä ja siitä läpsyttelimme vuoron perään rannalle, terassille ja linnan näköalatasanteelle.
Loma tuli tuttuun tapaan tarpeeseen. Stressasin taas itseni seinillekiipeilyfiiliksiin 3. jakson välikokeisiin päntätessä ja tulokset olivat sen mukaiset. Luonnontieteellinen kliimaksini koostui arvosanoista 9,8/10, 9,8/10 ja 8,6/10. Viimeisin kemiasta, jossa täytyy vastata kokonaisilla lauseilla. Moinen hikarimenestys vähentää paineita touko-kesäkuun viimeisistä tenteistä. Toivottavasti vaan osaan oikeasti ottaa vähän rennommin... Täkäläinen megakurssisysteemi kysyy kyllä hermoja. Kursseja ei ole paloiteltu tyyliin insinöörifysiikka 1,2,3 vaan kaikki fysiikan perusopinnot on kasattu yhteen vuoden kestävään kurssiin. Pahimmassa tapauksessa koko vuoden puurtamisen voi siis sössiä esim. saamalla viimeisessä tentissä migreenikohtauksen, iik!
Onneksi olen sen verran maanisdepressiivinen, että virittäydyn tenttikierroksille vasta lähempänä h-hetkeä. Vappu-viikonlopun olen laukannut ympäri Madridia Suomi-vieraan kanssa ja kartoittanut monta uutta puistoa ja baarikatua. Aurinko on paistanut ja olo on ollut ihanan keväisen energinen. Kevätenergiaa ole kohdistanut myös kesä(työ)suunnitelmien edistämiseen. Olen lähettänyt muutamia s-posteja ja kääntänyt CV:n espanjaksi, mutta vastauksia ei ole vielä kuulunut. Haluaisimme viettää kesän jossain espanjakielisessä paikassa verbioppia hioen. Soini vuosilomaillen, minä (vapaaehtois)töissä tai mitä nyt sitten saankaan järkättyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
