Jee! Fysiikan mekaniikka-valikoe on ohi ja todennakoisesti viela lapi! Toivottavasti, en nimittain halua enaa ikina kajota mekaniikan opukseen. Fysiikka on ihan kasittamattoman tyolas kurssi paitsi mulle myos muille. Alleviivaan urotekoani viela osanottotilastoilla: Kurssi on ymparistotekniikan ekavuotisille pakollinen ja taman paivan tentissa meista seitsemasta oli paikalla kolme. Loput ovat kai luovuttaneet tai sitten he luottavat ihmeeseen ja suorittavat kurssin valikokeiden sijaan lopputentilla (viime vuonna taman taktiikan valitsijoista kukaan ei paassyt lapi). Tuskin kurssi oikeasti sen pahempi on kuin vastaava Hervannassa, mutta talla kielitaidolla ja pohjatiedolla se tuntuu rakettitieteelta...
Tenttiinvalmistautumispaniikista oppineena aion kokeilla seuraavassa jaksossa uutta lahestymistapaa: yritan ratkaista tehtavia aina heti luennon jalkeen ja jos en tajua, siirryn ratkomaan niita luennoitsijan huoneeseen. Luennoitsija on muuten varsinainen bitch: mun on turha kuvitella neuvottelevani mistaan spesiaaleista Erasmus-suoritustavoista. En saanut lypsettya opettajalta edes tietoa siita, mista teema-alueista tenttikysymykset tulevat. Vastauksena oli "Naet sitten" vittumaisella hymylla. Moinen alakouluauktoriteettipeli tietenkin raivostuttaa ja tekee kurssin suorittamisesta huvittavan tarkeaa: Perkele, minahan naytan tolle! Negatiivisella energialla saa aikaan ihmeita:)
Blogin heppajatkokertomus on ollut hetken tauolla, kun olen etsiskellyt sopivaa ratsastuspaikkaa. Tallista, jossa aluksi ratsastin ja auttelin, paljastui ikavia piirteita, kun paasin enemman sisalle toimintaa. Heppoja ja tyontekijoita kohdeltiin huonosti ja mun hepankesytystyo osoittautui vaaralliseksi ja turhauttavaksi. Miksi ihmeessa mun taytyy kiiveta tallissa liikaa energiaa keranneiden heppojen selkaan, kun ne voisivat hyvin purkaa energiaansa tarhailemalla paivittain? Minulle heppailussa tarkeinta on iloisten ja hyvinvoivien hevosten kanssa puuhailu, mista tulen aina hyvalle ja rauhalliselle mielelle. Huonosti kohdelluista hevosista menetan youneni. Opettajaystavammekin lopetti tallilla tyot, ja kaikkien naiden seurauksena paatin etsia tasokkaamman harrastuspaikan.
Viime viikolla kavin ekan kerran ratsastamassa Pispalan-rouva-standardit tayttavalla ratsastusklubilla. Sain kyytia 22-v kouluhepalta ja paattelin ruusuisesti, ettei hevonen pysy hyvassa kunnossa niin vanhaksi, ellei sita hoideta hyvin. Talli oli siisti ulkoa ja sisalta, hevosilla isot karsinat ja riittavasti heinaa. Suoraan pihasta paasee autottomiin maastoihin ja mika tarkeinta, kahvilan terassilla kasvaa palmuja! Lysti on yllattaen kalliimpaa kuin pukittavien ponien kesytys, mutta aion ratsastaa klubilla ainakin vahan aikaa. Mukavaa ratsastaa kaikessa rauhassa, koulutetuilla hevosilla ja keskittya oman ratsastustaidon hiomiseen. Tai maisemien ihailuun.
Nyt menen tenttaamaan matikanopettajalta tenttitarpit. Mulla ei ole aiempaa kokemusta tenttiviikoista, koska Tampereen yliopiston ymparistopolitiikan kurssit alkoivat ja loppuivat taysin ennustamattomasti. Taytyy sanoa, etta tenttikausi kysyy perslihaksia ja itsekuria, mutta sita makeampaa on tenttien jalkeen. Monta viikkoa ilma huolia ennen seuraavaa suurpaniikkia:)
Nauttikaahan Suomen hiihtokeleista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti