Aamuruuhka

Vietin tämän ja eilisen päivän Madridissa kaupungin ympäristöpäivillä, missä oli puhujina kuntapoliitikkoja, tutkijoita ja erilaisissa ympäristöhankkeissa työskenteleviä ihmisiä. Ilmastopaneelissa oli myös yksi ympäristöjärjestön edustaja.

Esitysten yksityiskohtia oli vaikea seurata, mutta pääkohdat tulivat (kai) selviksi. Selväksi tuli ainakin se, että Madridin suurin ympäristöongelma on liikenne. Sama pointti selvisi kyllä jo aamulla ennen seminaaria: Pääsin kaupunkiin opiskelukaverin kyydillä ja aamuruuhka oli sietämätön. Espanjalaiset kestivät sen iloiseen tyyliinsä, mutta minä en voisi kuvitella käyttäväni joka aamu puoltatoista tuntia 25 kilometrin matkaan. Eilisen jälkeen ehdottelin jo bussia (jolle on paikoin oma kaista), mutta se on kuulemma nopeampi vain teoriassa... Ja kun ympäristöalan opiskelijat ajattelevat näin, on lopputulos helppo kuvitella. 7 miljoonaa tyyppiä parveilee autoillaan aina siellä minne itsekin haluasi päästä.

Liikennekulttuuriin oman vivahteensa tuo myös espanjalainen aikataulu. Täällä on aamu- ja iltapäiväruuhkien lisäksi iltaruuhka. Monet työpaikat pitävät siestan ja duunarit puurtavat sitten myöhään iltaan saakka, minkä jälkeen lähdetään vielä porukalla syömään kaupunkiin, luonnollisesti autolla.

Kaupungissa on kyllä toimiva julkinen liikenne, mutta ihmiset ovat kiintyneitä autoihinsa. Maanantaina todistimme hauskaa autoilutapahtumaa, kun kävimme illalla syömässä ratsastuksenopettajan kanssa. Näimme hänet Villanueva-cityssä, johon hän oli tullut autolla. Opettajan rahapussi oli jäänyt kotiin ja sitä lähdettiiin hakemaan autolla (matkaa 200 m). Takaisin kaupunkiin suunnattiin taas autolla (150 m kävellen, 300 m autolla). Autoilu muuttui huvittavasta vaaralliseksi aterian jälkeen, kun päivällä hyvää englantia puhunut mies oli menettänyt kielitaitonsa kokonaan ja suuntasi autolleen tukevassa viskipöllyssä. Ehdottelinmme auton jättämistä "kaupunkiin", mutta herra halusi auton turvaan kotiin. Tässä vaiheessa kieltäydyimme kyydistä.

Minä olen tosi kummajainen, kun sotken yliopistolle pienellä taitettavalla Boomerang-pyörälläni. Yli-ikäisyyden hyvä puoli on muuten se, ettei tarvitse välittää mitä muut ajattelevat, olen pikemminkin ylpeä kummajaisuudestani. Olen polkiessani miettinyt sitä, mikä saa kaikki ajelemaan kilometrin tai kahden matkaa koululle omilla autoilla. Haloo, pyörä on halpa, nopea, sen kanssa saa raitista ilmaa... Olen kehittänyt teorian, jonka mukaan täkäläinen sosiaalisuus ja perheen sekä kaveriporukoiden tärkeys aiheuttaa laumakäyttäytymistä. Espanjassa/Madridissa/Villanuevassa on paljon asukkaita, mutta kaikki ovat jossain mielessä tosi samanlaisia. Suomessa kun ei kuljeta koko ajan käsikynkkää, ehditään ehkä tehdä yksilöllisempiä valintoja:)

Ympäristöpäivillä pyöräilystä puhuttiin epävarmaan sävyyn. Pyörää ei ole tähän saakka pidetty kulkuneuvona vaan se on yhdistetty liikuntaan. Madridilaisilla ei siis ole pyöriä, kaupungissa ei ole pyöräteitä jne. Toisaalta puhujat olivat perillä muiden Euroopan maiden kevyen liikenteen järjestelyistä ja tännekin on kuulemma suunnitteilla pyörätieverkosto. Saapas nähdä saadaanko madridilaiset pyörän satulaan, tandem voisi olla suosittu sosiaalinen vaihtoehto:) Kaupungissa on joka tapauksessa menossa laajat rakennus- ja uudistustyöt. Niiden yhteydessä tiettyjä alueita kehitetään viihtyisemmiksi, vihreämmiksi ja eiköhän sinne pyörätietkin pykätä.

Maarit