Andalusian valloitus

Viime viikonloppuna oli pyhäinpäivän kunniaksi 4 päivän loma, jonka käytimme Granadan kaupunkiin ja Andalusiaan tutustumiseen. Andalusia on Espanjan lounaiskulman itsehallintoalue, jonka kulttuuriin ovat vaikuttaneet ainakin pitkä historia arabien hallinnassa ja läheiset suhteet Amerikkoihin. Turisteille historia ja kulttuuri näkyvät marokkolaisina basaarikujina ja ravintoloina, islamilaisena arkkitehtuurina, moskeijoiden ja katolisten kirkkojen risteytyksinä, härkätaisteluareenoina ja flamenco-esityksinä. Bussimatkalla näimme vuoria, oliivipuita ja härkiä laiduntamassa.

Lomaviikonloppuna kaupunki oli täynnä turisteja, mutta ei auta turistina valittaa:) Soinilla oli torstaina ja perjantaina työpalaverit, jotka hän hoiti hotellitoimistosta. Samalla minulla oli aikaa lukea fysiikan tenttiin. Vietimme siis Granadassa vähän arkeakin, mutta pääasiassa kuljeskelimme ympäriinsä ja söimme hyvin. Parin kaupunkihengailupäivän jälkeen horisontissa näkyvät lumihuiput alkoivat houkuttaa.

Granadasta "Sierra Nevadaan" oli yksi bussivuoro päivässä ja lähdimme matkaan tyypilliseen tapaamme valmistautumatta. Emme tienneet mihin kylään bussi menee, minkälaisia kävelyreittejä tai palveluita siellä on. Minä ajattelin suomalaisena selvitä kävelyretkestä ballerina-kengilläni. Päätepysäkki osoittautui baariksi, josta lähti mutkitteleva tie kohti horisontissa näkyvää lumihuippua. Tajusimme ostaa baarista puoli litraa vettä. Sitten suuntasimme muiden retkeilijöiden perään kohti huippua.

Alueelle ei ollut opasteita, mutta reitti oli aika suoraviivainen: ylöspäin mutkaista asfalttitietä tai polkuja, jotka oikoivat tien mutkia. Aurinko paistoi ihanasti ja kävelimme hitaasti, koska ohut vuoristoilma nosti sykettä. Pidimme välillä taukoja ja ajattelimme aina, että tämän mutkan jälkeen olemme huipulla. Jossain vaiheessa tie muuttui lumiseksi ja ballerinat alkoivat luistaa. Huipulle oli kuitenkin päästävä, ja päästiinkin, 4 tunnin köpöttelyn päätteeksi. Maisemat olivat huikeat! Kirkkaammalla kelillä huipulta olisi nähnyt Afrikkaan, mutta me saimme tyytyä jylhään vuoristoon. Huipulla ei ollut baaria... Janoissamme ja jalat rakoilla kävelimme takaisin baarille. Paluumatka kesti 2 tuntia ja päivän aikana kerääntyneet pilvet osuivat reitille. Sakeassa sumussa olimme tyytyväisiä asfaltoituun "polkuun".

Selvisimme baarille juuri ajoissa, puoli tuntia ennen bussin lähtöä. Lopputuloksena luonnonvoimien aliarvoinnista oli palanut naama ja päänsärky, joita Sierra Nevadan kokeminen kompensoi mukavasti. Retken opetus oli, ettei mottoni "helppo nakki, mulle" päde aina (tai siis ei päde yleensä) ja että ilman eväitä ei kannata lähteä seikkailemaan.

Sunnuntaina huoleton asenne toimi paremmin. Olimme selvittäneet jo perjantaina, että Alhambran (maurien valtava palatsialue) liput oli myyty loppuun koko viikonlopuksi. Onnistuimme kuitenkin saamaan netistä yhden lipun palatsin puutarhaan ja sunnuntaiaamuna suuntasimme palatsille. Emme voineet ottaa bussia, koska meillä ei ollut kolikoita. Niinpä lähdimme kiipeämään Sierra Nevadan kangistamilla lihaksilla niinikään vuoren rinteessä sijaitsevalle palatsille. Polku kulki muurin viertä ja puolivälissä menimme katsomaan yhtä porttia, joka oli auki ja hups, olimme sisällä alueella! En yleensä kehtaa mennä pummilla mihinkään, mutta tällä kertaa huomasin pummimisen liian myöhään. Taisi siinä portilla olla jotain tyttöjä liivit päällä...