Chiriboga

Ensimmainen tyoviikko vierahti nopeasti “mokkeillessa”. Asuimme Chiribogan kylassa, 50 km ja kaksi tuntia Quitosta. Bussi- ja autonlavamatkoilla vuorten yli ihailimme suut auki vuoristoa, subtrooppista metsaa, vesiputouksia, maatiloja ja oljyputkia. Itse tyo oli melkein samaa mokkipuuhailua kuin joka puolella maailmaa – tavaroiden kantamista paikasta A paikkaan B, ja mahdollisesti vuoden paasta takaisinJ Lisaksi teimme vahan “metsitystyota” raivaamalla muutaman vuoden ikaista metsaa kuokilla ja viidakkoveitsilla.

Ymparistoprojektiin osallistuminen oli erittain mielenkiintoista, vaikkakin puuhan perimmainen tarkoitus jai vahan epaselvaksi. Foundation Chiriboga valittaa monenmoisia vapaaehtoistyontekijoita eri puolille Ecuadoria. Englannin ja tietotekniikan opettajilla on selkeat tehtavat, samoin kodittomien lasten kanssa tyoskentelevilla, mutta ymparistoasia tuntui vahan abstraktilta. Hienosti varustellulla mokilla vastustettiin kylalaisten elinkeinoa, joka on puiden ryosto valtion metsista. Tietyista puulajeista saa hyvat rahat ja kylan ympariston metsista niita ei enaa paljoa loydy.

Mokin elinkeinona sen sijaan oli kalan kasvatus ja hedelmapuiden hoito. Arjen pyorittamisessa ymparistoasiat jaivat valilla mukavuuden jalkoihin, voi olla etta tiedon puutteen takia. Nautimme vesivessoista, roskilla ja puilla lammitetysta vedesta jne.

Koko viikon parasta antia olivat keskustelut mokin vakityontekijoiden kanssa. Kokkimme! oli kolmen lapsen yksinhuoltajaaiti ja ulkotoista vastaavan miehen kuusi lasta asuivat rannikolla ja nakivat isaansa joka toinen kuukausi. Ihanan avoimia ja iloisia ihmisia.

Nyt lahtee bussi kohti kylaa, jossa opetamme englantia, adios!