Tunnelmat fysiikan tentin jälkeen

Olen paniikin ja helpotuksen rajoilla. Aamulla oli fysiikan vika tentti (joka ratkaisee, oliko vuoden 15!! tentistä ja työstä mitään iloa). Nyt se on ohi, eikä mennyt ihan nappiin, mutta toivottavasti kuitenkin läpi. Tarvitsen siitä vain 3/10 ja tuloksia joudun odottaamaan viikon. Jännittää, mutta onneksi en enää voi asialle mitään. Paitsi valmistella pitkän puheen, jolla taivutella proffa päästämään mut läpi vikan tentin pilalle menosta huolimatta.

Syksyllä kun vaihtovuosi oli vasta aluillaan yritin suhtautua kaikkeen vastaan tulevaan kohtalaisen positiivisesti ja avoimesti. Tai näin ainakin muistelen, voi olla että blogia kertaamalla huomaisin valittaneeni jo silloin... No nyt valitan ainakin. Espanja on kohta takana ainakin tältä erää ja voin rauhassa sortua turistin "Suomessa tääkin ois niin paljon paremmin" -virteen. Ajankohtaisena esimerkkinä terveyskeskusasiointi.

Kävin syksyllä terveyskeskuksessa ja ystävällinen vastaanottovirkailija puhui vähän englantia, antoi minulle lääkäriajan ja kehotti tilaamaan Suomesta EU-sairausvakuutuskortin. Tällä käynnillä sain jopa reseptin ihottumavoiteeseen. Voide ei kuitenkaan auttanut ja menin uudestaan terveyskeskukseen, tällä kertaa vakuutuskortin kanssa. Toisella käynnillä tietoni kirjattiin keskuksen rekisteriin, sain omalääkärin, lähetteen ihotautilääkärille ja reseptit tehokkaisiin salvoihin.

Viime viikolla poikkesin taas terveyskeskukseen, tällä kertaa uusimaan reseptiä ja kyselemään rokotuksista. Vastaanotossa ei ollut enää töissä syksyn avuliasta naista vaan uusi rouva, jolta pyysin lääkäriaikaa. Sanoin nimeni ja kerroin että vakuutuskorttini meni varastetun lompakon mukana. Uusi oli matkalla Suomesta Espanjaan. Täti ei löytänyt tietojani ja sanoi, ettei niitä ole järjestelmässä. Vastasin tähän vähän huvittuneena, että kyllä ne siellä ovat ja minulla on omalääkärikin. Täti otti vähän nokkiinsa, ehkä huvittuneisuudestani tai sitten (ulkomaalaisen) röyhkeydestä vaatia palveluja.

Enkä palvelua sitten tullutkaan. Kelasta kysymäni käsin kirjoitettu vakuutuskortin numero ei kelvannut. Täti tiesi kertoa, etten ole ikinä esitellyt terveyskeskuksessa vanhaa korttiakaan ja että luultavasti mitään korttia ei ole ikinä ollutkaan. Lääkäri ei voinut kirjoittaa reseptejä eikä lähetettä ihotautilääkärille. Hän ei myöskään suositellut ihotautilääkärin aikaisemmin määräämää atooppisen ihon salvaa vaan mietoa yleisvoidetta. Kansainvälisiä rokotuksia Villanuevassa ei anneta. Perkele! Mikään ei ärsytä minua niin, kuin omahyväinen asiakaspalvelutyöntekijä, joka nauttii asiakkaan kyykyttämisestä. Suosittelisin tädeille avartavaa matkailua Espanjan tai ainakin Villanuevan rajojen ulkopuolelle... (Missä heitä taatusti kyykytettäisiin samalla mitalla.)

Perjantaina kortti vihdoin kolahti postiluukusta ja tällä viikolla pitäisi taas mennä neuvottelemaan tätien kanssa. Pääsisin tietenkin helpommalla jos menisin yksityiselle lääkäriasemalle kuten tädit suosittelivat. Mutta periaatteet ovat tärkeämpiä kuin mukavuus:) Kaikkitietävän Kelan päätöksellä minulla on oikeus Espanjan terveyskeskus"palveluihin" ja saahan tapellessa mukavasti käytännön kieliharjoittelua.