Espanjan tentti

Tein aamulla espanjan kirjalliset ja suulliset tentit. Tyypilliseen tapaani valmistelin suullista tenttiä, joka oli käytännössä esitelmä, paniikissa viime yönä. Samoin kielioppisääntöjä pujottelin päähäni monimutkaisilla ulkoaopettelukuvioilla pitkin viikkoa. Kieltä olen ehkä oppinut, mutta kulttuuria näköjään en. En espanjalaista enkä italialaista.

Ensinnäkin tentti alkoi puolisen tuntia myöhässä, eikä kukaan muistanut netissä ilmoitettuja esitelmäaikatauluja. Esitelmät pidettiin samaan aikaan ja samassa paikassa kuin kirjallinen tentti ja suurin osa opiskelijoista oli italialaisia vaihtareita. Käytännössä opettaja istuskeli keskellä luokkaa ja kuunteli esitelmän pitäjää, joka huuteli välillä tenttiä kirjoittaville kavereilleen. Kirjallisen kokeen tekijät taas vaihtoivat mielipiteitä tenttivastauksista avoimeen tyyliin. En oikein saanut rauhaa kaivella muistisääntöjä päästäni, mutta toisaalta saatoin kopioida vastaukset kätevästi muilta. Eikä sen esitelmänkään kanssa niin tarkkaa ollut. Opettaja ei varmaan kuunnellut puoliakaan, mitä nyt ihasteli eksoottista roska-aihettani.

Tyyliin sopivasti illalla olisi Madridissa bileet espanjan kurssin päätökseksi. En oikein tiedä pitäisikö mennä. Nyhjäämme liikaa kaksin Soinin kanssa täällä kylällä, mutta onko se toisaalta niin huono vaihtoehto. Jatkossa tuskin olen yhteydessä espanjan kurssin porukkaan ja tämänkin illan yhteydenpito voi jäädä vähän kankeaksi. En yleensäkään ole mikään seurapiirikuningatar, mutta tämä porukka saa minut tuntemaan itseni superjäykäksi. Hymyilen heille Mona Lisa -tyyliin ja mietin aina, josko en ymmärtänyt juttua vai ylireagoivatko muut siihen pahan kerran. Ehkä kuitenkin lähden ja otan Sangriaa puolta nopeammin kuin muut. Hyvällä ajoituksella alan tuntea vilkasta läheisyyttä jo ennen Villanuevan viimeisen bussin lähtöä.