Teimme viikonloppuna pikavisiitin Coruñaan, Espanjan luoteiskulmaan. Majailimme kolumbialaisen kaverimme luona, eikä aika käynyt pitkäksi. Ratsastuksenopettaja-lääkäri on energisin tyyppi, johon olen ikänä törmännyt, ja hän isännöi meille vauhdikkaan päivä- ja yöohjelman.
Pohjois-Espanjassa on vehreämpää kuin täällä Madridissa ja kaverimme talo oli kaupungin ulkopuolella metsän ja rappioromanttisen hedelmätarhan keskellä. En kylläkään saanut paljoa kannatusta luontohehkuttelulleni - koirat eivät olleet tottuneet hihnassa ulkoiluun ja keräämäni appelsiinit ja niistä puristamani mehu hävisivät kaupan jääteelle. Toisaalta minulla oli vaikeuksia kokea sitä, mitä Santiago de Compostelan katedraalin patsaita kyynelsilmin halaavat katolilaiset kokivat. Keskityin etsimään kirkosta kohtia, joissa näkyi arkkitehdin yksinkertainen kädenjälki - kivisiä, mutta siroja rakennelmia, joihin valo osui kauniisti. Puritaaninen makuni ei sulata kultaa, kimallusta eikä varsinkaan rumia härveleitä. Joku insinööri oli virittänyt katedraalin kattoon rakennustelineitä muistuttavan ratkaisun, josta roikkui 10 m pituinen köysi. Ikvisiittoreiden valheenpaljastuskonetta muistuttavalla systeemillä ilmeisesti heilutellaan suitsuketta pitkin kirkkoa...
Edellisessä tilityksessä taisin valittaa kehnosta ruuasta. Viikonloppumatkalla tilanne korjaantui - pohjoisen ravintola- ja kotiruuat maittoivat: kokeilimme mm. sunnuntaiaamun aloitusta Vermutilla ja mustekalalla. "Viinikujan" ensimmäisessä etapissa haikailin vielä kahvin ja kroisantin perään, mutta kolmannessa aamun tiukka aloitus tuntui jo huippuidealta. Nautimme brunssia yhdessä äänestämästä tulleiden espanjalaisten kanssa. Politiikan puhuminen ei oikein vielä luista, mutta pohjoisessa nationalistit ja ETA:n terroriteot tuntuivat puhuttavan.
Yhden vaalikeskustelun katsoin tv:stä ja päällimmäisenä mieleen jäi keskustelun hyökkäävyys ja mustavalkoisuun. "Populaaripuolueen" (konservatiivien) ainut argumentti oli talous, jonka sosialistit olivat kuulemma sössineet edellisellä hallituskaudellaan. Sosialisti-pääministeri yritti keskustelussa väistellä oppositiojohtajan hyökkäystä, ja puhui tasa-arvosta, avoimuudesta ja ilman papereita olevista laittomista maahanmuuttajista. Ja voitti vaalit.
Maan (poliittisen) ilmapiirin ymmärtäminen on kielipuolelle ulkomaalaiselle vaikeaa, mutta maahanmuuttajien asema on taatusti yksi Espanjan tärkeistä kysymyksistä. Täällä on paljon siirtolaisia Etelä-Amerikasta eikä aikakaan minun tuntemillani tallityöntekijöillä ole paperit kunnossa. Siirtolaisilla teetetään pitkiä päiviä kehnolla palkalla, ja mikä ehkä surullisinta, he ovat täysin riippuvaisia työnantajistaan. Kolumbialaiselta kaveriltamme olemme kuulleet tragikoomisia tarinoita maahanmuuttajan asemasta. Ystävämme eroaa monesta etelä-amerikkalaisesta siinä, että hänellä on koulutus ja lupa tehdä töitä Espanjassa. Tästä huolimatta, ja tämän takia, ystävämme on joutunut moniin täysin absurdeihin vaikeuksiin. Työnantajat eivät ole noudattaneet sopimuksia eivätkä ottaneet todesta oikeuksistaan kiinni pitävää siirtolaista. En tiennyt itkeä vai nauraa, kun tapasin kaverin niinikään kolumbialaisen
alivuokralaisen, joka ei ole maksanut vuokraansa vuoteen. Kuka on poikkeus ja mistä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti