Viikonloppuna eivät suunnitelmat stressanneet. Mietimme viime viikolla laiskasti, josko jaksaisimme tehdä jotain pääsiäisviikon alkajaisiksi, mutta emme saaneet järjestettyä mitään. Torstaina ratsastuksenopettajani puhui tutustaan Rafaelista, joka vetää maastoja tunnin ajomatkan päässä Madridista. Innostuimme soittamaan Rafaelille ja yllättäen ratsastusretki järjestyi heti seuraavalle (=viime) lauantaille. Meillä on piinaavia kokemuksia turistimaastoista huonosti pidetyillä hevosilla ja tiukkasimme Rafaelilta moneen kertaan retken tasosta - eihän varmasti ratsasteta maantien laitaa. Eikä ratsastettu.
Gredosin kylä - espanjalaisittain tunnin, meidän ajotyylillä 2,5, ajomatkan päässä Madridista - osoittautui oikeaksi hevosparatiisiksi. Rafaelin talli oli pienen kylän laidalla, samanlainen pieni-ikkunainen kivitalo kuin kylän muutkin rakennukset. Tapasimme retken vetäjän ja muut ratsastajat aamulla tallin viereisessä baarissa ja seurueen tyyli lupasi hyvää: hyväntuulisia miehiä cowboy-hatut vinossa. Hevoset olivat pieniä ja sitkeitä arabiristeytyksiä, joita Rafael hoiti rennon asiantuntevasti.
Minuun teki vaikutuksen "luonnonmukainen" hevosmiestaito: hevoset viettivät vapaa-aikansa isossa laumassa laitumella, eikä matkalla eteen tulleista asioista tehty numeroa. Monella tallilla sorrutaan hysteeriseen hevosten hyysäämiseen, mistä seuraa huonosti käyttäytyviä ja arkoja hevosia, jotka eivät luota ihmisiin johtajinaan. Orien käsittely mittaa mielestäni tallin hevosmiestaitoa hyvin ja Rafaelin luona oreja pidettiin siinä missä tammoja ja ruuniakin. Tallissa orit pysyivät samanlaisen ketjun takana kuin muutkin, eikä niihin pidetty maastossa mitään kunnioittavia välejä. Baaritaukojen ajaksi orit sidottiin eri puihin kuin muut hevoset:)
Heppojen kyydistä näimme lumihuippuja, jokia, kivisiä rinteitä, tammi- ja mäntymetsiä, kyliä, aaseja, vuohia ja lehmiä. Säännöllisin väliajoin pidettiin taukoja, hevosille joilla ja lähteillä, ihmisille baareissa. Gredosin paratiisi lumosi meidät niin, että jäimme yöksi hostelliin ja teimme sunnuntaina vielä toisen - tällä kertaa koko päivän mittaisen - vaelluksen. Suomalaisessa pöpelikössä heppailleelle tallin vieressä olevat majoitus-, kauppa- ym. palvelut tuntuivat uskomattoman käteviltä. Saa nähdä miten käy vuokra-auton laskun kanssa. Se piti palautta lauantai-iltana, mutta toimisto oli kiinni lauantai-iltapäivästä maanantaiaamuun ja elämme toivossa, ettei kukaan käynyt tarkastamassa tilannetta viikoloppuna. Jätimme auton parkkipaikalle ja avaimet postilaatikkoon myöhään sunnuntai-iltana...
Maastohevoset olivat energisiä ja Soini sai yhden vireimmistä. Hän kun oli soittanut kahteen kertaan ja tivannut retken korkeaa tasoa:) Soini pärjäsi hevosensa kanssa hienosti - nojaili oikeisiin suuntiin kivisillä rinteillä, löysi rytmin kolmen kilometrin laukkaan ja tasapainotti rauhallisuudellaan hevosen sähäkkää luonnetta. Ainut miinus tuli ulkoasusta, malboro-miesten seurassa turvakypärä ja -liivi syövät uskottavuutta. Mutta ratsastustaidon osalta "toijalaan"muuttoprojektimme on siis aikataulussa, kumpikin osaa nyt käydä maitokaupassa ratsastaen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti