Joululomalla

Blogi on ollut joulutauolla, kun olen keskittynyt lomanviettoon Soinin veljen perheen kanssa. Loma on mennyt suunnitelmien mukaan, enkä ole vilkaissut koulukirjoja kertaakaan. Joulu oli täällä valkoisempi kuin Suomessa. Lumesta ei ollut tietoakaan, mutta päivät olivat ihanan pitkiä ja aurinkoisia. Vieraillemme loman parasta antia taisikin olla kylämme aurinkoinen pelikenttä. Me Soinin kanssa vastasimme enemmän ja vähemmän sujuvasta suhailusta ympäri Iberian niemimaata.

Vieraat tulivat aaton aattona. Sovimme viettävämme aaton Madridissa ja keskittyvämme sohvalla makuuseen ja syömiseen täkäläiseen tapaan 25.12. Aurinkoinen aatto hurahtikin nopeasti kaupunkia kierrellen ja kotiin lähtö lipsahti vähän myöhäiseksi: pääsimme viimeisellä metrolla bussiasemalle, josta oli viimeinen bussi juuri lähtenyt. Ei auttanut muu kuin siirtyä taksijonoon, missä meitä valistettiin, että kaikki (myös taksikuskit) ovat nyt kotona jouluaterialla ja parin tunnin päästä voi saada taksin. Ensimmäinen taksi tuli kuitenkin yllättävän nopeasti ja minä lähdin saattamaan lapsia ja perheen äitiä kotiin. Soini vietti veljensä kanssa pitkän ja kylmän illan Madridissa, kun töihin palanneet kuskit eivät suostuneet ajamaan peräkyläämme. Lopulta harjoitteleva kuski, jolla ei tainnut olla kartta täysin hallinnassa, toi veljekset kotiin.

Joulupäivänä jatkoimme samaan malliin tarjoamalla kulkukoiralle jouluaterian ja nukkumispaikan kotonamme. Rotan kokoinen, harvakarvainen ja rupinen piski lähti seuraamaan meitä ja jouluhengessä kannoimme likaisen ja takkuisen raukan kylpyyn. Alussa koira ei näyttänyt pääsevät makuulta ylös, sen maha oli turvoksissa ja ennuste näytti muutenkin huonolta. Mietimme myös ihotaudin tarttumista ihmisiin, mutta eihän piskiä voinut jouluna kadullekaan palauttaa. Rottakoira nukkui päivän, söi roskien sijaan nappuloita, joutui manikyyriin ja piristyi kummasti. Aamulla se jolkotti eläinlääkäriin jo melkein koiran näköisenä (ainakin kaukaa katsottuna). Tarina päättyi meidän kannalta onnellisesti, koiran kannalta ei ehkä niinkään. Eläinlääkäri löysi sen kaultasta sirun, jonka perustella saimme Kellyn omistajan yhteystiedot. Omistaja oli kylällä asuva rouva, jonka kotiapulainen haki koiran kotiin, mutta ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta. Kelly oli kuulemma karannut "eilen tai toissapäivänä", vaikka näytti kyllä siltä, että se olisi viettänyt kadulla useampia kuukausia. Jos vielä törmäämme Kellyyn, kutsumme rouvan meille keskustelemaan eläinten pidosta.

Loppulomaksi vuokrasimme amerikkalaistyylisen tila-auton, jolla huristelimme Länsi-Espanjassa ja Portugalissa. Kävimme Salamancassa ihailemassa goottirakennuksia, portugalilaisissa pikkukaupungeissa viettämässä mukavaa elämää pikkurahalla, vuorilla katsomassa lunta ja lopulta rannikolla ihmettelemässä meren voimaa. Lopuksi Soini ajeli yöllä kotiin 600 km umpisumussa veljensä hoitaessa kuskin hereilläpidon. Huh!

Uutta vuotta juhlistettiin käymällä porukalla kampaajalla, missä olikin näkemisen arvoinen sutina. Partureita ja neuvonantajia riitti, käry oli huumaava ja työntekijät yrittivät samalla nauttia työnantajan tarjoamista juhlatarjoituista. Myöhemmin illalla jätimme vieraat vaihtamaan vuotta perheen kesken ja lähdimme kaksin työkaverini vaihtarikaverin vanhempien :) bileisiin. Olikin oikein mielenkiintoista päästä tutustumaan espanjalaisten perinteisiin: tequiloita otettiin 83-v mummon kanssa, kaverimme vanhempien kanssa tanssittiin aamuviiteen ja seuraavana päivänä syötiin jäljelle jääneet 5 kiloa mereneläviä.

Kekkereiden jälkeen minä olen lukenut lahjakirjaa ja pessyt lakanoita Soinin tehdessä töitä. Parhaillaan siskoni on poikaystävänsä kanssa bussissa matkalla meille. Kivaa, loma jatkuu!