Heppajuttuja

Jos et tunne Jalon siskosten tuotantoa, voi seuraava mennä yli tai ali:)

Kylän ehdoton plussa on heppaharrastusmahdollisuus. La Plaza -tallille on 10 minuutin kävelymatka ja sieltä voi varata tunnin joustavasti omien aikataulujen mukaan. En ole missään päässyt ratsastamaan näin helposti ja nopeasti, ja halvempaakin se on kuin Suomessa.

Ratsastuskoulun tavat eroavat vähän siitä, mihin olen Suomessa tottunut. Täällä hepat on valmiiksi satuloitu tuntilaisille ja tunnin jälkeen ne jätetään tallimiesten hoidettaviksi. Mielestäni hevosen hoitaminen on hyvä tapa tutustua hevoseen ja se auttaa ratsastuksessakin, mutta toisaalta täkäläinen systeemi säästää aikaa. Täällä koko ratsastusreissuun menee alle kaksi tuntia, kun Suomessa sai varata neljä: Puoli tuntia autolla suuntaansa, hevosen metsästys tarhasta, kuran raaputus, varusteiden etsintä... Hevosten näkökulmasta voi olla hyvä, että ammattilaiset hoitavat ne eri tasoisten tuntilaisten sijaan.

Tuntiratsastajien taso on hyvä ja tunneilla pyörii paljon oppilaita omilla hepoillaan. Täällä vannotaan elävän ja pehmeän käden nimeen, ja se tietty toimiikin siihen tottuneilla hevosilla. Sain alussa värikästä palautetta passiivisesta kädestä, jota pidin korkealla ja lähellä itseäni. Nyt olen oppinut pitämään ohjat lyhyinä, käden edessä ja alhaalla ja liikuttelemaan kuolainta nätisti. Käsien yhdistäminen ryhdikkääseen istuntaan on vielä hakusessa, joten välillä huomaan istuvani paikallaan tököttävän ja kuolaimen alla tärisevän ponin selässä. Mutta ratsastuksen viehätyshän on juuri siinä, ettei koskaan tule valmista.

Ensimmäinen tuntini oli karu: Käsijuttu ei todellakaan toiminut, tunnilla oli 20 ratsastajaa ja siellä hypättiin isoja esteitä kaottisessa epäjärjestyksessä. Sittemmin olen oppinut välttämään viikonlopputunteja, ja erityisesti kilpahyppyryhmää. Viikolla saa paljon yksilöllisempää opetusta, eikä tarvi pelätä kolareita eri vaiheessa esterataa kaahaavien ponien kanssa. Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa maastossa. Vanhempi herrasmies, joka ratsasti omalla täykkärilaukkahevosellaan, otti minut mukaansa maastoretkelle. Oli huippua päästä vauhdikkaalle lenkille karuun ja kumpuilevaan espanjalaismaastoon.

Soinilla ei tainnut olla yhtä huippua korkokengissä ratsastavien turistien ryhmässä. Kentällä Soinilla on ollut sitäkin parempi palvelu. Opettajia ja kenttiä on kaksi, ja tunnit pidetään tasoryhmissä. Usein Soinin ryhmässä on ollut vain muutama oppilas ja muutamalle yksityistunnillekin hän on päässyt.

Eikä tässä vielä kaikki:) Heppakuviot tuntuvat paranevat entisestään: Viikonloppuna tutustuimme uuteen ratsastuksenopettajaan, joka on kolumbialainen lääkäri, tehnyt heppatöitä Euroopassa ja puhuu englantia.

Heppahuumassa,
Maarit